Mutkan kautta kotiin

Täällä ollaan. Pienen viivästyksen jälkeen, mutta ollaan kuitenkin. Omassa sängyssä on taas kiva nukkua, mutta on tämä lomalta palautuminen aina tällaista...

Meidän tosiaan piti kotiutua reissusta lauantaina illansuussa, mutta koneesta oli mennyt jotain rikki matkalla Suomesta Kroatiaan. Vikaa ei saatu korjattua Dubrovnikin kentällä ennen kuin paikan päälle lennätettiin teknikko Norjasta, joten sinne jäi kone paluumatkalaisineen. Lauantaina oli varmaan koko reissun paras sää ja harmittelin vielä aiemmin matkalla kentälle, että tylsää lähteä kun aurinko paistaa ihan taivaan täydeltä. Lentoyhtiön järjestämässä hotellissa oli uima-allas ja yksityinen ranta, joten hirveästi ei siinä vaiheessa, kun lojuttiin aurinkotuoleissa kylmät oluet kädessä, harmittanut yksi ylimääräinen lomapäivä. Sunnuntaina kyllä harmitti sitten vähäsen, kun meidän lento oli aikataulutettu heti kahdeksaksi, mikä tarkoitti mukavaa kello viiden herätystä.

Mutta takaisin loman alkuun. Meidän hotellimme (tai guest-house se taisi olla, mikähän se on sit suomeksi - majatalo kuulostaa jotenkin niin 1700-luvulta)  Apartment Artemis oli noin kymmenen minuutin bussimatkan päässä Dubrovnikin vanhasta kaupungista Lapadissa. Sijainti oli aika loistava: ranta, ravintolat, kauppa ja bussipysäkki ihan kivenheiton päässä, mutta hotelli oli kuitenkin tosi rauhallisella paikalla. Hotellissa oli vain neljä huoneistoa, ja me olimme melkein koko viikon ainoat asukkaat. Hotellin emäntä oli superystävällinen. Yhtenä päivänä hän muun muassa oli nähnyt, kun olimme kastuneet rankkasateessa aivan läpimäriksi ja tuli tarjoamaan heti meille mahdollisuutta käyttää hänen pyykinpesukonettaan. Toisena päivänä hän oli katsonut säätiedotuksesta, että on luvattu mahdollisia sadekuuroja ja tuli kysymään tarvitsemmeko sateenvarjoja lainaksi.

Ensimmäisenä iltana kävelimme koko niemimaan, jolla Lapadin alue sijaitsee, ympäri. Hotellin emäntä sanoi, että siihen menee 40 minuuttia, meillä taisi mennä lähemmäs kaksi ja puoli tuntia... Tosin tehtiin kyllä yksi terassipysähdys matkalla. Tässä kuvia kävelyretkeltä.

Elämäneliksiiriä minipullossa.

Tässä vielä meidän hotelli ikuistettuna miehen kännykällä noin viisi minuuttia ennen lähtöä. Nyt nukkumaan. Kirjoittelen lisää reissupostauksia, kunhan saan aikaiseksi.

Ensimmäiset päivät Kroatiassa

Terveisiä Dubrovnikista, Kroatiasta. Täällä on lämmintä. Välillä jopa aivan sairaan kuuma. Tänään jouduttiin myös keskelle rankkasadetta. Kun sataa, sataa sitten näköjään ihan kunnolla. Sateen loppumista odotellessa on hyvä omistautua hetkeksi bloggaamiselle.

Meidän hotelli on Lapadissa, noin kymmenen minuutin bussimatkan päässä Dubrovnikin vanhasta kaupungista. Eilen tutustuttiin alueeseen kävellen. Istuttiin muun muassa terassilla, jossa meri oli kirjaimellisesti ihan jalkojen juuressa. Kuvat ovat nyt valitettavasti kännykkälaatua, kun en saanut kuvia järkkäristä siirrettyä tabletille.

Tänään lähdettiin tutkimaan vanhaa kaupunkia. Kaupunginmuureilta sai hyvän kokonaiskuvan, vaikka siinä vähän kapuamista olikin.

Kaupunginmuurilta bongasimme kivannäköisen ravintolan. Kun olimme päässeet muurilta pois, jouduimme kapuamaan katua, joka oli käytännössä pelkkiä portaita, päästäksemme ravintolaan. Ruoka oli hyvää ja edullista, joten ei harmittanut kiipeäminen.

Kun olimme pistelemässä viimeisiä paloja poskeemme, alkoi sataa. Sateenvarjot esiin, viimeiset pisarat viinilasin pohjalta suuhun, sisälle maksamaan lasku... Ensin ajattelimme jäädä jonnekin pitämään sadetta, mutta kun noin sadan metrin kävelyn jälkeen olimme ihan märkiä, päätimme suunnata bussipysäkille ja bussilla takaisin hotellille.

Oikein hyvää äitienpäivää kaikille mammoille! 

Punalaukkuinen matkaaja

Blogi saattaa olla vähän hiljaisempi ensi viikon, meitsi meinaan pakkasi uuden punaisen matkalaukkunsa ja lähti etelään.

Olisin ehkä hankkinut jonkun tylsän mustan tai harmaan laukun, mutta punaiset olivat alessa! Se on ihanan kiiltävä. Sydämeni itkee ehkä vähän verta myöhemmin tänään, kun se tulee lentokoneen ruumasta naarmuisena ja nuhjuisena.

Jos nettiyhteydet toimii, saatan teille jotain viikon aikana kirjoitellakin. Hyvää lomaa mulle ja kivaa viikonloppua teille!

Lusikoitavat sämpylät

Oikeastaan pitäisi olla heittelemässä vaatteita matkalaukkuun, eikä kököttää tässä telkan edessä bloggaamassa ja katsomassa jääkiekkoa. Mutta tein eilen niin hyviä ja helppoja sämpylöitä, että niistä on pakko päästä kertomaan heti.

Olen ottanut tämän ohjeen joskus talteen jostain. Ainekset sekoitetaan löysäksi taikinaksi, taikinan annetaan kohota ja siitä lusikoidaan sämpylöitä. Ei voisi olla helpompaa. Yllättävän hyvin sämpylät kohosivat, vaikka ensin ajattelin, että niistä tulee ihan lättyjä. Totuuden nimissä on kerrottava, että osasta kyllä tuli aika rumia :). Mutta makuun ruma ulkonäkö ei onneksi vaikuttanut mitenkään.

Eikä muuten kannata sitten jättää ripottelematta sämpylöiden pinnalle auringonkukansiemeniä, ne paahtuvat uunissa mukavasti ja maistuvat hyviltä. Niin.

Lusikoitavat sämpylät

5 dl vettä
50 g hiivaa
1 rkl siirappia
1/2 rkl suolaa
1/2 dl öljyä
3 dl vehnäjauhoja
3 dl sämpyläjauhoja (esim. Myllyn Parhaan Hurjan viljaisia sämpyläjauhoja)
1 dl kaurahiutaleita
1 dl spelttihiutaleita
1 dl auringonkukansiemeniä

Pinnalle
auringonkukansiemeniä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää siirappi, suola ja alusta jauhoja vähitellen taikinaan. Lisää öljy ennen kuin olet lisännyt kaikki jauhot. Lisää lopuksi vielä auringonkukansiemenet. Taikinaa ei tarvitse mitenkään erityisesti vaivata, ja sen on tarkoituskin jäädä löysäksi. Jätä taikina kohoamaan vähintään puoleksi tunniksi. Minä kohotin taikinaa tällä kertaa kaksi tuntia, mutta aivan hyvin taikinan voi tehdä illalla valmiiksi ja lusikoida siitä aamulla sämpylöitä.

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Nostele taikinasta kahdella lusikalla kasoja pellille. Sämpylöitä tulee 16 - 18. Kohota sämpylöitä vielä reilut kymmenen minuuttia, ripottele päälle auringonkukansiemeniä ja paista 10 - 15 minuuttia.

Anna jäähtyä niin kauan, että et polta näppejäsi. Älä peitä liinalla, jotta kuori säilyy rapeana.

Hunajaiset aamiaismuffinit

Aamiaisjuttuja ei olekaan pitkään aikaan blogissa näkynyt, mutta nyt korjataan tilanne. Viime viikonloppuna leivoin aamiaismuffineja, joihin sain käytettyä mustuneen banaanin ja saksanpähkinäpussin jämät. Tulihan niistä hyviä, voisin tehdä toistekin. Nyt oli kaapissa vähän huono jauhotilanne, mutta ajattelin ensi kerralla korvata ainakin osan vehnäjauhoista speltillä tai täysjyväjauhoilla.

Arkiaamujen aamupalarakkauteni on nykyään muuten turkkilainen jogurtti, johon on sekoitettu reilusti raejuustoa ja mustikoita sekä vähäsen hunajaa. Onko teillä jotain erityisiä aamupalaherkkuja vai onko ruisleipä parasta?

Hunajaiset aamiaismuffinit
(6 kpl)

65 g pilkottuja pähkinöitä
75 g hunajaa
1 banaani
40 ml rypsiöljyä
1 kananmuna
1,5 dl vehnäjauhoja (näistä osan voi korvata esimerkiksi spelttijauhoilla tai täysjyväjauhoilla)
1 dl vehnä- tai kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia

Laita pähkinät ja hunaja kasariin, anna kiehua ja siirrä sivuun jäähtymään, kunnes seos on juuri ja juuri lämmin. (Mietin jälkeenpäin, että tämän olisi kyllä mielestäni yhtä hyvin voinut tehdä mikrossa.) Muussaa banaani ja sekoita se hunaja-pähkinäseokseen yhdessä munien ja öljyn kanssa. Siivilöi joukkoon jauhot, leivinjauhe ja kaneli ja kääntele ne varoen seokseen. Sekoita tasaiseksi.

Lusikoi taikina kuuteen amerikanmuffinivuokaan ja paista 180 asteessa noin 25 minuuttia. Kokeile kypsyyttä cocktailtikulla - muffinit ovat valmiita, kun keskelle muffinia upotettuun tikkuun ei enää tartu taikinaa. Nosta muffinit varoen jäähtymään. Suosittelen nauttimaan heti, seuraavana päivänä muffinit olivat ehkä aavistuksen kuivia.

Resepti puolitettu Ladies Who Brunch -blogissa julkaistusta ohjeesta.

PS. Tuo kamerani... Voi huoh. Jotain siinä nyt on vialla, kun kuvista ei meinaa saada tarkkoja millään ja akkukin tyhjentyy itsekseen päivässä. Uusi akku ei auttanut asiaa, joten huoltoon se on kai vietävä, kun joskus vain ehtisi.

Pillifarkuista saa pienen korin

Kun vappuna raahasin ompelukoneen esiin piilostaan, sain toteutettua uusien istuinpäällisten lisäksi pitkäaikaisen päähänpinttymäni eli farkunlahkeesta tehdyn denimkorin. Harmi vain, kun kaikki talteen laittamani risat farkut olivat mallia pilli, joten kovin isoa koria en saanut aikaiseksi :).

Mutta tästä kokeilukappaleesta tuli juuri sopiva koti kynsilakoilleni, jotka ovat tähän asti lojuneet laatikoiden pohjilla.

Tutkailin vähän netistä löytyviä tutoriaaleja, mutta en sitten jaksanut noudattaa niitä ihan tarkalleen (yllätys). Ulkopuoli on siis harmaasta farkunlahkeesta leikattu pätkä. Pala kannattaa leikata sellaisesta kohdasta, että se on molemmista päistä yhtä leveä. Eli ei mielellään mitään reisipalaa. Vuori on jotain vanhaa limenvihreää verhokangasta. Niiden väliin olisi voinut laittaa vielä kovikekankaan, jos olisi halunnut vähän jämäkämmän korin. Mutta tämä yksilö oli niin pieni, että se pysyy pystyssä suhteellisen hyvin ilman kovikekangastakin.

Tällaisia voisi tehdä useammankin, mutta oikeastaan olisi tarve hieman isommille koreille. Eli nyt sitten vain odottelemaan, että leveälahkeiset farkut tulisivat takaisin muotiin.

Raitaa takamuksen alle

Mites teidän vappunne on mennyt? Me vierailtiin eilen miehen vanhempien mökillä, missä pääsin riehumaan kohta kaksivuotiaan kummipoikamme ja ilmapallojen kanssa :). Tänään olen pessyt ikkunoita ja tadaa... Ommellut!

Meidän etupihalla on siis tuollaiset aika rumat metalliset tuolit ja pieni pyöreä pöytä. Nämä eivät ole kovassa käytössä, kun tuolla etupihalla on vähän ankea istua: maisema koostuu sorapihasta ja meluaidasta. Siihen kuitenkin paistaa ilta-aurinko, joten on kiva, että siinä on edes joku istumapaikka. Tuolien pehmusteet ovat joskus olleet luonnonvalkoiset, mutta nyt niitä ei saanut enää puhtaaksi kuudessakympissäkään. Olen jo joskus aikana ennen blogia ommellut pöytään liinan tuosta raitakankaasta. Nyt löysin sitä kaapin kätköistä vielä sen verran, että sain päällystettyä istuintyynyt.

Leikkasin yläpuolen tuosta raitakankaasta ja alapuolen jostain valkoisesta jämäkankaasta. "Kaavana" käytin vanhaa tyynyä ja leikkelin aika vapaalla kädellä. Ajattelin, että ei niistä ainakaan rumemmat voi tulla.

Ensin suunnittelin, että leikkaan vanhan päällisen pois, mutta sitten tajusin, että se kannattaa ennemmin jättää alle, koska pystyin hyödyntämään kiinnitysnarut kätevästi. Jätin uuteen päälliseen reiät, joista vanhat kiinnitysnarut saattoi pujottaa läpi. Aina jos jossain ompeluasiassa voi oikaista, oikaise...

En olisi uskonut, että päällisistä tulee näin kivat, kun uhrasin tekemiseen reilun puoli tuntia. Ei viimeistely ehkä kaikilta osin kestä lähempää tarkastelua, mutta ajanevat asiansa :).

Tänään avattiin myös grillikausi. Ja komeasti se aukesikin nakeilla ja sämpylöillä. Vappujuomaksi Aspallin mustaherukkaliköörillä maustettua siideriä. Tuo tuossa kuvan alareunassa on allekirjoittaneen hieman liian täyteen ahtama hotdog, joka ei pysynyt enää kiinni. Jos ihmettelette, mitä mössöjä oikein kuvaan.

Tämmöiset vapaat keskellä viikkoa on kyllä kivoja. Huomenna onkin torstai, ja torstai on kiva, koska silloin pääsee ratsastamaan.