torstai 17. huhtikuuta 2014

Key West (but no lime pie)

Lupasin lisää Florida-postauksia, ja tässä sellainen nyt vihdoin tulee :).


Teimme yhden yön reissun Key Westiin ja juutuimme tietenkin menomatkalla pariksi tunniksi ruuhkaan. Yhdellä silloista oli ollut nokkakolari, ja se sulki koko tien. Aurinko porotti ja autossa oli kuuma. Oli pakko sulkea välillä katto ja laittaa ilmastointi päälle, kun takapenkille meinasi paistua :).



Maisemat Overseas Highwaytä ajettaessa ovat kyllä hienot. Tässä ollaan muistaakseni Seven Mile Bridgellä. Vieressä kulkee vanha käytöstä poistettu silta.

 
Meidän hotellimme oli Marathonilla, noin 50 kilometrin päässä Key Westistä. Kävimme matkalla kirjautumassa sisään hotelliin ja jatkoimme sitten matkaa saarijonon kärkeen asti. Kun pääsimme perille, olikin jo pimeää. Olisi tietysti ollut hienoa nähdä paikka myös päivänvalossa, mutta aina ei kaikki mene niin kuin suunnittelee. Söpöltä kaupunki vaikutti pimeässäkin.






Nyt kun katson näitä illalla otettuja kuvia, en voisi olla tyytyväisempi, että hankin ennen reissua uuden kameran. Tykkään tosi paljon uudesta Olympus Pen Ministäni, ja oli kiva, kun sitä jaksoi tuollakin kantaa koko ajan mukana.


Paluumatkalla seuraavana päivänä pysähtelimme vähän katselemaan maisemia.





Yksi oleellinen juttu kyllä Key Westin reissulla unohtui: key west lime pie. En muistanut syödä sitä :(. Pakko mennä siis joskus uudestaan...

tiistai 15. huhtikuuta 2014

Mutakakku Daim-kermalla


Tallille pitää viedä aina kakkua, jos putoaa hevosen selästä. Minä olin joskus marraskuussa turvallani mutaisessa lumessa, joten kakkua tuli. Tosin muutaman kuukauden myöhässä, mutta kuitenkin.

Teen yleensä aina mutakakun täällä blogissakin julkaistulla ohjeella. Ajattelin ensin kunnianhimoisesti testata tällä kertaa jotain ihan uutta kakkureseptiä, mutta mitä enemmän surffaillin, sitä vaivalloisemmalta se alkoi tuntua. Mutakakkua siis. Se ainakin valmistuu nopeasti ja onnistuu yleensä aina. Tarun taikakakut -blogissa oli kuorrutettu mutakakku Daim-kermalla, ja samantien ajattelin testata blogista löytyvää mutakakkuohjetta ja tehdä vähän vertailua luotto-ohjeeseeni. 

Tuomio: hyvää syntyi tälläkin, ehkä vehnäjauhojen ansiosta vähän kakkumaisempaa kuin aiemmalla ohjeella. Ja tuo Daim-kerma. Nam :).

Mutakakku Daim-kermavaahdolla

Kakku:
200 g voita
200 g tummaa suklaata
4 kananmunaa
2 dl sokeria
2 1/2 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa

Voitele pyöreä (halkaisijaltaan noin 22 - 24 cm) irtopohjavuoka.

Aloita sulattamalla voi kulhossa mikrossa. Paloittele suklaa pieniksi ja lisää lämpimään voihin ja sulata varoen. Sekoita suklaa ja voi tasaiseksi seokseksi ja jäähdytä hieman.

Vatkaa kananmunat ja sokeri kevyesti ja lisää joukkoon jäähtynyt suklaaseos. Sekoita keskenään jauhot ja suola ja lisää taikinaan.

Kaada vuokaan ja kypsennä 200-asteisen uunin alatasolla 14 - 15 minuuttia (kakku saa jäädä keskeltä raa'aksi, eli älä paista liikaa). Jäähdytä kakku kunnolla ja pidä sitä mielellään yön yli jääkaapissa.

Koristele kakku Daim-kermavaahdolla ja rouhitulla Daim-suklaalla.

Daim-kermavaahto:
2 dl kermaa
1 rkl tomusokeria
2 tuplapakkausta (á 56 g) Daim-suklaata

Irrota kakku vuoasta. Vaahdota kerma ja lisää joukkoon tomusokeri. Murskaa/rouhi Daim-suklaat ja sekoita niistä noin 2/3 kerman joukkoon. Levitä kerma kakun päälle ja levitä loput Daim-rouheesta koristeeksi.

Ohje: Tarun taikakakut -blogista.

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Sydämelliset sukat


Vauvansukat ovat mukavia välitöitä. Ne valmistuvat nopeasti, ja niihin saa kätevästi käytettyä keränloppuja. Ja kun noita vauvojakin lähipiiriin siunaantuu vähän väliä, niin usein näille löytyy myös nopeasti uusi koti.

Näihin lettisukkiin törmäsin Ravelryssä. Varren söpöistä leteistä muodostuu sydämiä muistuttavat kuviot. 


Vauvan lettisukat

Lanka: Novitan Nalle, turkoosi
Puikot: 2,5 mm
Menekki: 27 g

maanantai 31. maaliskuuta 2014

Kirpeä banoffee eli cranoffee


Töissä puhuttiin viime viikolla banoffeesta, jossa on banaanin sijaan puolukoita tai karpaloita. Ja kappas, karpaloista tehdylle banoffeelle on nimikin, se on luonnollisesti cranoffee.

Älkää ymmärtäkö väärin, tykkään erittäin paljon tavallisesta banoffeesta. Kaikki se makeus, nam. Mutta sydämessäni on kyllä tämän jälkeen sija myös tälle kirpeämmälle versiolle. Kinuski, karpalot ja kerma muodostavat aika täydellisen yhdistelmän.


Banoffeen ohje löytyy blogistani täältä. En nyt ala kirjailla sitä tänne uudestaan, sillä en muuttanut mitään muuta, kuin korvasin banaanit noin kahdella desillä karpaloita. Niistä suurin osa meni kinuskikerroksen ja kermakerroksen väliin, muutamia jätin koristeeksi.

Oletteko te kirpeän vai makean ystäviä?

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Chorizo-perunamunakas uunissa

On ollut mukava viikonloppu. Olen ollut lähinnä kotosalla. Eilen kävin ratsastamassa, ja miten kuuma kentällä olikaan... Saattoi johtua myös siitä, poniini ei olisi halunnut liikkua mihinkään. En tiedä, kumpi meistä oli ratsastuksen jälkeen hikisempi.

Päästin eilen myös sisäisen jukkapalmunvihaajani valloilleen ja katkaisin meidän palmun kirveellä. Jaa, miksikö. Se oli aika ruma. Hirveän pitkä varsi ja pari hassua lehteä ylhäällä. Lisäksi palmu kasvoi vinoon ja pysyi pystyssä ainoastaan seinää vasten. Jaa, miksikö kirveellä. Kun ei sahaakaan löytynyt. Täytyy sanoa, että jotenkin se jukkapalmun mäiskiminen kirveellä auttoi purkamaan patoutumia :). Jätin oksat tuonne ulos kompostin viereen varoitukseksi muille jukkapalmuille. Minun kanssani on turha alkaa ryttyillä ja nojailla seiniin. Tulee kirveestä. (Katsotaan toipuuko jäljelle jäänyt jukkapalmuntynkä ikinä tästä. Toivotaan että toipuu, koska se oli vähän niin kuin miehen palmu...)


Pitkästä aikaa olen selaillut urakalla Jamie Oliverin keittokirjaa. Jamien kotona osui käteeni kirjastossa, ja monestakin hyvänkuuloisesta ohjeesta ensimmäisenä pääsi toteutukseen uunissa kypsennettävä peruna-chorizomunakas. Rapeaksi paistettua chorizoa, ei voi mennä pieleen :).

Muokkailin ohjetta vähän, koska minusta on hassua, että ohjeessa sanotaan "tuoreen persiljanipun lehdet" ja sitten kuvassa munakkaan päällä on noin kymmenen persiljanlehteä. Joko Britannian persiljaniput ovat tosi pieniä, tai joku huijaa minua. Myös alkuperäisen ohjeen kaksi rosmariinin oksaa kuulosti paljolta, sillä rosmariini on aika voimakas yrtti. Arvelen, että yksikin oksa riittäisi, vaikka itse jouduinkin korvaamaan sen kuivatulla, kun kaupassa ei ollut tuoretta. Ensi kerralla, kun teen tätä, ajattelin lisäksi kuullottaa päälle tulevat salottisipulit, sillä ainakin omat salottisipuliyksilöni olivat niin väkeviä raakana, että ne uhkasivat varastaa koko huomion.

Peruna-chorizomunakas uunissa

4 kypsäksi keitettyä perunaa
6 kananmunaa
suolaa
mustapippuria
noin 120 g chorizoa
1 tuore rosmariinin oksa (korvasin noin teelusikallisella kuivattua rosmariinia)
2 salottisipulia
sitruunan mehu
oliiviöljyä
1/2 nippua persiljaa

Laita uuni lämpiämään 250 asteeseen grillivastuksella.

Lohko keitetyt perunat. Riko munien rakenne rikki haarukalla isossa kulhossa, mausta suolalla ja pippurilla (chorizo on suolaista, joten hirveästi ei kannata suolaa laittaa). Jätä odottamaan. Viipaloi chorizo noin sentin viipaleiksi.

Kuumenna halkaisijaltaan noin 20-senttinen valurautapannu levyllä ja laita chorizoviipaleet ja perunalohkot paistumaan siihen. Lisää hetken kuluttua rosmariini ja paista, kunnes perunat ja chorizot ovat saaneet vähän väriä ja rapean pinnan.

Kaada kananmunat pannulle chorizojen ja perunoiden päälle. Siirrä koko pannu uuniin ja paista, kunnes pinta on saanut väriä ja munakas on keskeltä juuri kypsä.

Munakkaan kypsyessä kuori salottisipulit ja viipaloi ne ohuiksi viipaleiksi.. Sekoita kulhossa salottisipulit, sitruunanmehu ja loraus oliiviöljyä. Lisää joukkoon ripaus suolaa ja mustapippuria.  Kääntele ja nipistele sipuleita sormilla niin, että ne pehmenevät hieman. (Tämä kohta sai minut hymyilemään, miten jamiemainen ohje.) Sekoita sitten joukkoon persiljanlehdet.

Ota munakas uunista, lisää päälle salottisipuli-persiljaseosta ja nauti.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Chewy double chocolate chip cookies


Kameran kuvia selatessani huomasin, että yksi suklainen keksiresepti on jäänyt postaamatta. Nämä keksit olivat kuitenkin niin hyviä, että ansaitsevat päästä esille vaikka vähän jälkijunassakin.

Itse rakastan tällaisia isoja amerikkalaistyyppisiä cookieita, ja tämäntapaisia ohjeita taitaa täältä blogistakin ja aika monta löytyä. Kertokaapas, mitkä ovat teidän suosikkikeksejänne?

Chewy double chocolate chip cookies 

n. 20 kpl

130 g huoneenlämpöistä voita
100 g sokeria (reilu 1 dl)
105 g fariinisokeria (n. 1 ½ dl)
1 kananmuna
175 g vehnäjauhoja (vajaa 3 dl)
30 g kaakaojauhetta (3/4 dl)
1 tl vaniljasokeria
½ tl ruokasoodaa
1 mm suolaa
170 g tummaa suklaata

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Vuoraa kaksi uuninpeltiä leivinpaperilla. Rouhi suklaa.

Sekoita vehnäjauhot, kaakaojauhe, vaniljasokeri, ruokasooda, rouhittu suklaa ja suola kulhossa. Vaahdota pehmeä voi ja sokerit toisessa kulhossa (4-5 min sähkövatkaimella). Lisää kananmuna ja vatkaa seosta vielä hetki.

Lisää kuivat aineet taikinaan ja sekoita taikina nopeasti sekaisin. Taikinasta tulee hyvin paksua.

Ota taikinasta lusikalla palloja (itse muotoilin myökkyjä jauhotetuin käsin hieman enemmän pallojen muotoisiksi). Jätä taikinapallojen väliin pellillä muutama sentti tilaa. Älä litistä palloja. Paista uunin keskitasolla 9 - 12 minuuttia, kunnes keksien pinta ei enää kiillä (keksien kuuluu olla pehmeitä, kun otat ne uunista). Anna jäähtyä pellillä noin viisi minuuttia ja siirrä sen jälkeen ritilälle jäähtymään.

Keksireseptin minulle tarjoili Wicked Sweet Kitchen (eli mikäs muu kuin entinen Suklaapandan keittiössä).

torstai 13. maaliskuuta 2014

Rannalla ja rämeellä

Ajattelin tehdä vielä muutaman postauksen Floridasta. Tässä ensimmäisessä käydään rannoilla ja rämeellä.

Yours truly at Fort Myers Beach.

Jonkun koulun soittokunta kiersi rannalla musisoimassa. 

Fort Myers Beach on ehkäpä yksi hienoimpia rantoja, millä olen koskaan ollut. 

Fort Myers Beachin rantakadulta. 

Kävimme rannalla myös Captiva-saarella. Täällä oli melkein autiota, koska sesonki ei ollut vielä alkanut. Ja merivesikin oli vähäsen viilempää kuin Fort Myersissa. Mutta tosi kaunis paikka. 




Meidän vuokratalossa oli uima-allas, joten sinne piti tietysti hommata vesileluja. 


Sitten vähän toisenlaisiin maisemiin. Kävimme rämeajelulla kävimme lähellä Everglades Cityä. Ilmaveneet (vai millähän nimellä näitä airboateja pitäisi kutsua) pitivät järkyttävää meteliä ja painelivat melkoista vauhtia ympäri mangrovemetsikköön ja suolle muodostuneita kanavia.

Rämeellä. 

Walking trees eli mangrovemetsikköä.


Alligaattorin aamupala. Siksipä nämä tyypit pysyttelevät mieluusti puissa.

Minun puolestani ei tarvitse tulla yhtään lähemmäs.

Salamatkustaja veneessä.

Simo syöttinä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...