sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Elämäni ensimmäinen ONNISTUNUT kinuskikakku

Edellisessä postauksessa yritin poiketa vähän jollain terveyspolulla, mutta nyt takaisin ruotuun. On unohtunut esitellä tämän vuoden synttärikakku! Synttäreitä vietettiin siis jo elokuussa, ja kerrankin teki mieli leipoa töihin oikea kakku. Yleensä olen yrittänyt kuitata synttärit jollain tortulla tai piirakalla.


Miehen sisko Eeva oli tehnyt tätä kakkua poikansa nimppareille viime keväänä, ja minä halusin totta kai reseptin itselleni. Vähän epäilytti tuo kinuskin teko, mutta Eevalta sain hyvän neuvon: annat sen vain kiehua ja kiehua, niin hyvä siitä tulee. Ja niin tulikin!

Vadelma-kinuskikakku

Pohja:
4 munaa
1 1/2 dl sokeria
2 dl jauhoja
1 tl leivinjauhetta

Kostutukseen:
maitoa, mehua tms.

Täyte: 
marjoja oman valinnan mukaan (käytin vadelmia ja pensasmustikoita) + vähän sokeria tarvittaessa
3 1/2 dl kermaa
2 dl rahkaa
2 rkl sokeria

Kinuskikastike:
2 dl kuohukermaa
2 dl fariinisokeria

Päälle:
marjoja

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Valmista sokerikakkupohja. Vaahdota munat ja sokeri kulhossa. Sekoita leivinjauhe jauhoihin ja siivilöi seos munasokerivaahdon joukkoon. Paista kakkuvuoassa uunin alatasolla noin 40 minuuttia.

Valmista kinuskikastike. Mittaa sokeri ja kerma paksupohjaiseen kattilaan ja anna kiehua hiljalleen. Minulla meni keittämiseen noin 30 minuuttia, mutta ei kannata katsoa kelloa. Ennemminkin kannattaa tarkkailla kinuskin koostumusta. Lopeta keittäminen vasta, kun kinuski on oikeasti sakeaa ja venyvää. (Jos keität kinuskia epähuomiossa liikaa, niin sitä voi ohentaa sekoittamalla mukaan lisää kermaa. Tällä voi pelastaa melkein toffeepalloksi jähmettyneen kinuskinkin, kunhan vaan jaksaa vatkata.)

Kun kinuskikastike on melkein valmista, halkaise kakku. Kostuta kakkupohja hyvin. Voit käyttää kostutukseen marjoista riippuen maitoa, vettä, mehua tai vaikkapa kahvia.

Levitä pohjan päälle runsaasti haluamiasi marjoja. Makeuta halutessasi marjoja hieman sokerilla.

Vaahdota kerma ja sekoita siihen rahka ja sokeri. Lusikoi rahkakerma marjojen päälle. Nosta toinen kakkupohjan puolikas kanneksi ja kostuta se. 

Valuta hieman jäähtynyt kinuskikastike kakun päälle ja koristele kakku marjoilla. 

Ohje alun perin Leivotaan-lehdestä. (Tässä ohjeessa kyllä oiottiin taas niin paljon mutkia, että alkoi melkein kiukuttamaan kun sitä luki. Ohjeessa ei esim. mainittu mitään kakun halkaisusta, mutta kuvassa kakkupohja on kuitenkin halkaistu.)


torstai 11. syyskuuta 2014

Cashewpähkinäkaakao

Ollaan innostuttu tekemään aika usein smoothieta, ja uudet makuyhdistelmät mielessäni lainasin kirjastosta Vihermehut, smoothiet ja shotit -kirjan. Kirjan smoothie-ohjeet ovat aika vihreitä, ja jotenkin en vaan totu salaatinlehtiin tai kaaliin smoothiessani, joten ne ovat jääneet toistaiseksi kokeilematta.

Mutta kirjassa oli myös jotain kiinnostavaa, nimittäin pähkinöistä valmistettujen "maitojen" ohjeita. Pitäkää rauhassa minua hulluna, mutta tämä aihe on kiehtonut minua jo pitkään :).

Aika monessa ohjeessa pähkinöitä pitää ensin liottaa, joten varmaan siksi kokeiltavaksi valikoitui ensin tämän suklainen cashewpähkinämaito. Cashewpähkinöitä ei ainakaan ohjeen mukaan tarvitse liottaa.

Kirjan mukaan tämä maito on pullollaan proteiinia ja sen pitäisi kohentaa mainiosta mielialaa. Lisäksi tämä on vastustuskykyä lisäävä, tulehdusta ehkäisevä ja veren laatua parantava. Tiedä näistä, mutta hyvää tämä on. Ihanan paksu, kermainen kaakao - olen tähän ihan koukussa :). Ja jos se on edes vähän terveellistä, niin thumbs up :).


Cashewpähkinäkaakao

100 g cashewpähkinöitä
30 g kaakaojauhetta (sokeritonta)
1 ruokalusikallinen kookosöljyä
2 ruokalusikallista agaavesiirappia (tai maun mukaan)
hieman jauhettua vaniljaa tai 1 tl vanilja-aromia
1/2 tl suolaa
6 dl vettä

Mittaa ainekset tehosekoittimeen. Sekoita suurella nopeudella, kunnes juoma on aivan tasaista. Viilennä ennen juomista.

Jos haluat, että juomaan ei jää yhtään pähkinänpaloja, voit kokeilla siivilöidä juoman harsokankaan läpi. Itseäni pähkinämurut eivät haitanneet. Ensimmäisellä kerralla korvasin agaavesiirapin hunajalla, ja se toimi mielestäni yhtä hyvin.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Saven sisältä pyrki esiin tonttu

Ennen kesälomia vietimme työpaikan kehittämispäivää Lepaalla. Virallisen ohjelman jälkeen pääsimme iltapäivällä muovailemaan savea Lepaan savipajaan. Minä olen onneton piirtäjä eikä minulla taida oikein riittää hahmotuskykyä muovailuunkaan, mutta jotain sain silti aikaiseksi.


Onnistumisen salaisuus oli ehkä se, että meitä ohjattiin saunatontun teossa lähes kädestä pitäen. Niinpä tämmöinen muovailukyvytönkin pystyi hahmottamaan, millaisesta palasta kannattaa lähteä liikkeelle, miten hattu tehdään ja mihin se korva kannattaa iskeä kiinni :). En nyt väitä, että lopputulos olisi maailman hienoin, mutta ainakin saven muovailu oli uskomattoman rauhoittavaa.

Tonttumme jäivät Lepaalle kuivumaan ja odottamaan polttoa ja lasitusta. Kesälomilta palattuamme ne olivat sitten jo odottamassa meitä kahvihuoneen pöydällä. Nyt tontun pitäisi kestää esimerkiksi saunan kiukaalla - tai vaikka suohon upotettuna, Lepaalla kerrottiin.


Tiimimme koko kuva. Ohjatun saunatonttutuokiomme tuotokset odottamassa uuniin pääsyä. 


tiistai 26. elokuuta 2014

Micken vieraana


Yksi Ahvenanmaan päävierailukohteista oli Michael Björklundin Smakbyn. Iloinen kokki teki Strömsö-aikoinaan niin lähtemättömän vaikutuksen, että pakkohan hänen ravintolaansa oli päästä.

Vähän kuin vahingossa vierailimme myös toisessa Micken ravintolassa, Pub Niskassa Maarianhaminassa. Peltileipiä tarjoilevan Pub Niskan merihenkinen miljöö on ihana.


Ravintolan verkkosivujen perusteella korkealuokkaiset raaka-aineet muuttavat tavallisen pizzan peltileiväksi. Itseäni tämä ehkä vähän hymyilyttää, mutta ei takerruta termeihin. Sillä hyviä nämä peltileivät joka tapauksessa olivat! Omassani oli lammasta, punasipulia, bearnaise-kastiketta ja rucolaa.





Toisena päivänä kohteenamme oli sitten Kastelholman linnan lähellä sijaitseva Smakbyn. Ravintolasali on nykymuodin mukainen, eli avoin. Saapuessamme sali oli melkein tyhjillään, mutta vaikka se illan mittaan täyttyikin, melu ei silti kohonnut sietämättömäksi. En silti ehkä haluaisi olla täällä syömässä pikkujouluaikaan :).


Keskustelumme tarjoilijan kanssa oli hieman takeltelevaa. Hän ei puhunut suomea kunnolla, minä ymmärrän ruotsia ihan ok, mutta järjellisten lauseiden muodostaminen kestäääää. Niinpä puhuimme näitä molempia kieliä sekaisin ja sitten välillä vaihdoimme aina englantiin :).

Keittiön tervehdyksenä saimme ehkä jotain kukkakaalista valmistettua sosekeittoa. En muista, kerrottiinko meille edes, mitä tämä oli, vai enkö vain ymmärtänyt. Ruotsinkieleni ruosteisuuden huomioiden saattoi olla kyse jälkimmäisestäkin :). Mutta kukkakaalilta se maistui.


Miehen alkuruoassa oli hiillostettua lohta ja siianmätiä salaattipedillä. Näytti hyvältä ja kuulemma olikin.


Oma alkupalani oli kuohkea rapukeitto. Hyvää, mutta ei tajunnanräjäyttävää.


Mies söi pääruoaksi häränsisäfilettä ja häränposkea. Kuvassa näkyvän lisäksi tarjoiltiin vielä varmaan kaksikymmentä paistettua perunaa, joten tästä sai kuulemma mahansa täyteen.


Ja niin sai kyllä minun ahvenannoksestanikin. Äyriäiskastike oli todella hyvää ja ne ahvenfileet... Tämän ruoan kanssa suositeltiin Smakbyn omaa puolikuivaa omenaviiniä. Se passasikin annokseen täydellisesti, ja sitä oli pakko ostaa kotiinkin pullo.


Ahventen kanssa tarjoiltiin ravuilla höystettyä perunamuusia, nam.


Tässä vaiheessa totesimme, että annokset olivat olleet aika suuria. Jälkkäriä oli kuitenkin pakko saada. Mies sanoi ottavansa creme bruleen, kun se on kuulemma yleensä pieni. Minä päädyin samaan ratkaisuun, mutta arvatkaa oliko se pieni. Ei ollut, mutta kaikki syötiin. Minä nautin jälkiruoan kanssa vielä lasillisen Smakbyn Appleaud-omenalikööriä. Sekin oli niin hyvää ja maistui ihanasti oikealta omenalta.


Sitten pyörimme autolle.


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Vadelma-kinuskisemifreddo


Mummon puutarhasta elokuun alussa poimituista vadelmista suurin osa päätyi pakastimeen odottelemaan ensi talvea. Loputkin päätyivät pakastimeen, mutta vaniljakastikkeen, mascarponen ja kinuskikastikkeen kanssa. 

Minulle ei ole ikinä selvinnyt, onko jäädykkeellä ja semifreddolla joku ero, mutta ei anneta sen häiritä. Semifreddohan tarkoittanee kaiketi puoliksi jäätynyttä, mutta toisaalta eihän jäädykettäkään kai yleensä ihan umpijäisenä tarjoilla. Tämä on joka tapauksessa helppo ja nopeasti valmistuva jälkkäri. Tai nopeasti, jos pakastusaikaa ei oteta lukuun. 

Mukavaa alkavaa viikkoa, elokuun viimeistä!

Vadelma-kinuskisemifreddo

2 1/2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
1 prk (250 g) mascarponea
1 prk (330 g) kinuskikastiketta
200 g vadelmia

Vatkaa kylmä vaniljakastike vaahdoksi. Lisää vaahdon joukkoon mascarpone ja puolet kinuskikastikkeesta. Kaada puolet seoksesta suorakaiteen muotoiseen, kelmutettuun vuokaan. (Käytin itse pientä pyöreää irtopohjavuokaa, kun sellainen löytyi kaapista helpommin. Suorakaide olisi varmasti toiminut paremmin, kun semifreddoa olisi tullut paksumpi kerros.) 

Asettele seoksen päälle puolet vadelmista ja valuta kinuskikastiketta raidoiksi. Lisää vuokaan loput jäädykemassasta ja laita päälle kinuskikastiketta ja vadelmia. 

Peitä vuoka ja anna pakastua noin 3 1/2 tuntia tai kunnes jäädyke on kohmeista. Älä sekoittele välillä. Kumoa semifreddo tai tarjoa suoraan vuoasta. Mikäli pakastat semifreddoa kauemmin, anna sen sulaa huoneenlämmössä ennen tarjoilua ainakin puoli tuntia. 

Ohje Glorian ruoka & viini 5/2014. 

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Löydetty Ahvenanmaalta: ihanaa suklaakakkua ja maailman parasta perunamuusia


Piipahdimme viime viikolla Ahvenanmaalla. Eli niin ulkomailla kuin on mahdollista päästä ylittämättä Suomen rajoja. Jotenkin koko reissu meni ihan syömiseksi, mutta ei se mitään. Syöminenhän on parasta.

Tässä kaksi mahtavaa juttua, joihin törmäsimme.


Mahtava asia numero yksi: Stickstuganin suklaakakku. Ihanin suklaakakku ikinä.

Järsössä (Maarianhaminasta etelään) sijaitseva Stickstugan on käsityöputiikki-taimisto-kahvila keskellä ei mitään. Söpö paikka, jonne monet näyttivät pyöräilleen Maariahaminasta.



Mahtava asia numero kaksi:


Stallhagen-panimoravintolan perunamuusi. Oikeasti. En ole ikinä syönyt niin hyvää perunamuusia. Ja oikeastaan koko annos, joka koostui sangen tutuista asioista (perunamuusista, uunilohesta, kermaviilikastikkeesta ja salaatista), tuo vieläkin veden kielelle. Ne on ne pienet asiat. Kun ne tehdään kunnolla, tavallinenkin voi maistua taivaalliselta.


Panimoravintola oli muutenkin symppis. Lounas maksoi noin 9 euroa. Suosittelen.



maanantai 14. heinäkuuta 2014

Valkosuklaalla ja minttusokerilla kuorrutetut mansikat


Hei hei hei, heinäkuu. On tullut vietettyä aikaa kaikkialla muualla paitsi tietokoneella. Tallilla, ystävien luona, veneellä, kaupungilla, tallilla... Blogi ei ole siis hirveästi päivittynyt, mutta haitanneeko tuo. Teillä lukijoillakin on varmaan ollut kaikkea kivaa kesätekemistä?

Mansikka-aika taitaa olla nyt parhaimmillaan. Tässäpä siis ohje, jonka avulla tuunaat mansikat esimerkiksi kesäiselle piknikille. Ei sillä, että mansikoissa sellaisenaan olisi jotain vikaa :).

Valkosuklaalla ja minttusokerilla kuorrutetut mansikat

n. 500 g mansikoita
130 g valkosuklaata
1,5 dl ruokosokeria
1/3 ruukku minttua

Puhdista mansikoista roskat, mutta älä poista kantoja. Sekoita sokeri ja mintunlehdet esimerkiksi tehosekoittimella tai sauvasekoittimeen liitettävällä myllyllä (eli laitteella, jolla saat samalla silputtua mintunlehdet pienen pieniksi). Sulata suklaa pienessä kulhossa mikroaaltouunissa tai vesihauteessa.

Ota mansikkaa kiinni kannasta, dippaa se sulatetttuun valkosuklaaseen, valuta ylimääräinen suklaa pois ja ripottele pinnalle minttusokeria. Laita mansikka leivinpaperille odottamaan ja tee sama lopuille. Laita valmiit mansikat jääkaappiin, jotta suklaa jähmettyy.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...