maanantai 14. heinäkuuta 2014

Valkosuklaalla ja minttusokerilla kuorrutetut mansikat


Hei hei hei, heinäkuu. On tullut vietettyä aikaa kaikkialla muualla paitsi tietokoneella. Tallilla, ystävien luona, veneellä, kaupungilla, tallilla... Blogi ei ole siis hirveästi päivittynyt, mutta haitanneeko tuo. Teillä lukijoillakin on varmaan ollut kaikkea kivaa kesätekemistä?

Mansikka-aika taitaa olla nyt parhaimmillaan. Tässäpä siis ohje, jonka avulla tuunaat mansikat esimerkiksi kesäiselle piknikille. Ei sillä, että mansikoissa sellaisenaan olisi jotain vikaa :).

Valkosuklaalla ja minttusokerilla kuorrutetut mansikat

n. 500 g mansikoita
130 g valkosuklaata
1,5 dl ruokosokeria
1/3 ruukku minttua

Puhdista mansikoista roskat, mutta älä poista kantoja. Sekoita sokeri ja mintunlehdet esimerkiksi tehosekoittimella tai sauvasekoittimeen liitettävällä myllyllä (eli laitteella, jolla saat samalla silputtua mintunlehdet pienen pieniksi). Sulata suklaa pienessä kulhossa mikroaaltouunissa tai vesihauteessa.

Ota mansikkaa kiinni kannasta, dippaa se sulatetttuun valkosuklaaseen, valuta ylimääräinen suklaa pois ja ripottele pinnalle minttusokeria. Laita mansikka leivinpaperille odottamaan ja tee sama lopuille. Laita valmiit mansikat jääkaappiin, jotta suklaa jähmettyy.


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Ruttunaama kirjan välissä


Kun kerran aloin taitella, niin samalla syntyi miehelle bulldoggi-kirjanmerkki. Olen luvannut ehkä noin kaksi vuotta sitten tehdä hänelle kirjanmerkin. Aika tarkalleen siitä asti, kun taittelin itselleni tämän kirjanmerkkikissan.


Bulldogista tuli aika hauska. Taittelu kävi helposti tämän YouTube-ohjeen avulla. 

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Värikäs kurkiaura lensi ikkunaan

Tänään innostuin pitkästä aikaa taittelemaan origameja. Näin joskus jossain lintuorigameista tehdyn katosta roikkuvan koristeen, ja siitä lähti ajatus taitella värikkäitä kurkia keittiön ikkunaan.



Kurkia oli vaikea kuvata, kun ikkunasta tuli niin paljon valoa. Luonnossa ne ovat jotenkin paljon lintumaisemman näköisiä ja väritkin tulevat paremmin esiin. Kuvissa ne näyttävät miltä lie lentoliskoilta :).


Origami-kirjassa kerrottiin, että origamikurkea käytetään rauhan symbolina. Ainakin niiden taittelu oli minusta hyvin rauhoittavaa puuhaa.

Jos taittelee vuoden aikana tuhat kurkea ja sitoo ne nauhalla yhteen, ne tuovat hyvää onnea ja pitkän elämän. Taittelin tänään kahdeksan, vielä siis 992 tekemättä. Mutta ehkä näilläkin pääsee alkuun :).

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Suloista raparperimehua


Raparperimehu on niin kauniin vaaleanpunaista, että sitä voisi tehdä joka kevät pelkästään suloisen värin vuoksi.

Tähän mehuun tulee mausteeksi kanelitanko. Jouluinen kaneli sopi yllättävän hyvin yhteen kirpeän raparperin kanssa, ja lopputulos oli mielestäni raikas.

Kanelilla maustettu raparperimehu

1,5 l vettä (tai niin paljon, että raparperinpalat peittyvät kattilassa)
1,5 l raparperia pilkottuna
1 kanelitankoa
2,5 dl ruokosokeria tai maun mukaan
n. 5 rkl sitruunamehua

Laita pilkotut raparperit ja kanelitanko kattilaan ja kaada vesi päälle. Keitä raparpereja hiljaisella lämmöllä noin 15 - 20 minuuttia (kunnes raparperit ovat pehmenneet ja menettäneet värinsä). Anna mehun jäähtyä kattilassa.

Kun mehu on enää hieman lämmintä, siivilöi raparperinpalat ja kanelitanko pois. Voit painella massaa hieman lusikalla, jotta kaikki mehu irtoaa. Sekoita joukkoon sokeri ja sitruunamehu. Voit laittaa molempia enemmän tai vähemmän kuin ohjeessa, makusi mukaan. Pullota mehu ja laimenna vedellä janojuomaksi.

perjantai 30. toukokuuta 2014

Vähän jotain uutta raparperista: kinuskinen raparperipiirakka

Hei, mitä tapahtui toukokuulle? Kalenteri näyttää, että se on kohta ohi, vaikka just oli vappu. Raparperitkin oli äsken sellaisia maasta puskevia punaisia möykkyjä, ja kun seuraavan kerran katsoin, niissä oli metrinen varsi.

Tällä kertaa testaukseen pääsi itselleni uusi, kinuskikastiketta ja raparperia yhdistävä piirakkaresepti, joka löytyi Sitruunaruoho-blogista. Ja hyvää tuli!

Keräilin tähän myös muutamia muita blogissani julkaistuja raparperiohjeita, joista kaikki ovat saaneet keittiössäni kestosuosikin aseman. Jospa näistä olisi jollekin muullekin iloa, kun raparperit ovat nyt puutarhassa parhaimmillaan.

Vaniljainen raparperipiirakka
Raparperi-valkosuklaajuustokakku
Raparperikakku kookoksella
Raparperitiramisu
Raparperi-sitruunajuoma
Raparperi-mansikkamehu

Mukavaa viikonloppua kaikille ruudun sillä puolen. Minä alan nyt vapaapäivän kunniaksi siivota.



Kinuskinen raparperipiirakka

Pohja:

75 g voita
1 1/2 dl sokeria
1 muna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 dl kermaa (tai maitoa)

Täyte:

4 - 5 normaalikokoista raparperin vartta palasina (saa olla reilusti raparperia)
2 dl kinuskikastiketta (1 prk)

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna ja vatkaa seosta samalla voimakkaasti. Sekoita jauhojen sekaan leivinjauhe. Lisää jauhoseos ja maito vuorotellen taikinaan varovasti sekoittaen.

Levitä taikina voidellun ja jauhotetun piirasvuoan pohjalle (n. sentin, puolentoista kerros). (Itse painelin taikinaa jauhotetuin sormin hieman myös vuoan reunoille.) Käytä normaalia pyöreää piirasvuokaa tai pienempää suorakulmaista vuokaa. Pellillistä tästä ei kuitenkaan tule. Ripottele taikinan päälle raparperin palat ja valuta pinnalle tasaisesti kinuskikastike. Korkeareunaisempi vuoka on parempi, ettei kastike kuohu uunissa yli (jos vuoka on matalareunainen, kannattaa laittaa uunipelti vuoan alla).

Paista 200 asteessa 25 - 30 min tai kunnes piirakka on kauniisti pinnastaan ruskettunut.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Kana-avokadoleipä


Rakastan sandwichejä. Tässä ohjeessa parasta on limettimajoneesi sekä kanan, suolaisen pekonin ja pehmeän avokadon yhdistelmä. Parempaa kuin monessa ravintolassa :). Löysin ohjeen kirjastosta lainaamastani Passion for Food -keittokirjasta ja olen tehnyt näitä jo kahdesti. Ja teen varmasti monta kertaa uudelleenkin.

Laitoin tähän ohjeessa olleet määrät, mutta tällaisten leipien kanssa se ei mielestäni ole niin tarkkaa, onko cheddarviipaleita kaksi vai kolme. Tällä ohjeella tulee siis yksi leipä, josta riittää sitten yhdelle tai kahdelle, riippuen vähän lisukkeistakin.

Kana-avokadoleipä

3 viipaletta paahtoleipää
1 kanan rintafile (ohutleike tms.)
2 siivua cheddarjuustoa
3 siivua pekonia
öljyä
ketsuppia
salaattia
1/2 avokado kapeina lohkoina
2 - 3 siivua tomaattia
2 - 3 siivua punasipulia

Valmista ensin majoneesi. Ruskista sen jälkeen pekonisiivut uunissa tai pannulla. Paista broileri uunissa tai pannulla kypsäksi. Laita loppuvaiheessa broilerin päälle pari viipaletta cheddaria ja anna niiden sulaa. Ruskista paahtoleipäviipaleita pannulla tilkassa öljyä.

Voitele kaksi paahtoleipäviipaletta ketsupilla ja kokoa leipä kahteen kerrokseen. Jos rintafilee on kovin paksu, voit leikata sitä ohuemmiksi viipaleiksi. Lisää limettimajoneesia molempiin kerroksiin. Jos leipä ei tunnu pysyvän koossa, paina sen läpi muutama cocktailtikku. Leikkaa leipä kulmittain kahtia.

Limettimajoneesi

2 tl limettimehua
2 rkl hienonnettua korianteria
3 rkl majoneesia (itse tykkään Hellmann'sin majoneesista)
1/2 hienonnettu valkosipulinkynsi
ripaus sokeria
ripaus suolaa

Sekoita  kaikki majoneesin ainekset keskenään ja laita jääkaappiin tekeytymään siksi aikaa, kun teet leivät kokoamista vaille valmiiksi.

Ohje Sara La Fountainin kirjasta Passion for Food.

Tuosta Sara La Fountainin Passion for Food -kirjasta on pakko sanoa, että niin ihanilta kuin ohjeet kuulostavatkin, kaipaisin kyllä resepteihin hieman tarkkuutta (esim. kun puhutaan inkivääristä, tarkoitetaanko tuoretta vai jauhetta). Lisäksi välillä jotain työvaiheita vain ohitetaan, tai sitten kokkaajan pitää osata järkeillä itse, miten joku asia kannattaa tehdä. Melko ärsyttävää, sillä jotenkin ajattelisin, että tuollainen kirja olisi kannattanut oikolukea ja tarkistaa ennen painoon menoa...

perjantai 9. toukokuuta 2014

Paahtoleipä ja paprikapestoa - vakioiltapala

Lueskelinpa kerran blogeja ja törmäsin eräässä niistä paprikapeston ohjeeseen. Samana iltana pähkäilin kaupassa, mitä söisin, ja tulin ostaneeksi ainekset kyseiseen pestoon. Tein sitä ja söin paahtoleivän päällä. Seuraavana päivänä söin paprikapestoa spagetin kanssa ja ehkä iltapalaksi vielä vähän lisää paahtoleivän päällä. Näin jatkui, kunnes pesto loppui ja minulle tuli orpo olo. Joten tein sitä lisää.


Kuvassa vakioiltapalani: kaksi paahtoleipää, paprikapestoa ja lasillinen maitoa. Olen koukussa. (Okei, tunnustan, että normaalisti en todellakaan leikkaa leipiäni kolmioiksi. Yritin vain hienostella kuvaustilanteessa.)

Pesto paahdetuista paprikoista ja cashewpähkinöistä

2 punaista paprikaa
oliiviöljyä
1-2 valkosipulinkynttä
100 g cashewpähkinöitä
1 tl valkoviinietikkaa
chilijauhetta maun mukaan
suolaa
mustapippuria

Leikkaa paprikat paloiksi ja laita uunivuokaan. Lorauta päälle oliiviöljyä ja paahda 200-asteisessa uunissa 20-30 minuuttia, kunnes paprikat ovat pehmeitä ja reunoilta jo hieman mustuneita.

Laita monitoimikoneeseen paahdetut paprikapalat, valkosipuli, cashewpähkinät, etikka ja mausteet. Jauha tahnaksi ja lisää hyvänmakuista oliiviöljyä sen verran, että koostumus on mieleisesi (suunnilleen muutama ruokalusikallinen). Tarkista maku ja lisää halutessasi suolaa, chiliä tai etikkaa.

Tarjoile pesto keitetyn spagetin tai tagliatellen kanssa, tai syö vaikka paahdettujen bruschettojen päällä.

Pesto säilyy jääkaapissa tiiviissä kannellisessa rasiassa useita päiviä.

Ohje: Kauhaa ja rakkautta
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...