tiistai 26. elokuuta 2014

Micken vieraana


Yksi Ahvenanmaan päävierailukohteista oli Michael Björklundin Smakbyn. Iloinen kokki teki Strömsö-aikoinaan niin lähtemättömän vaikutuksen, että pakkohan hänen ravintolaansa oli päästä.

Vähän kuin vahingossa vierailimme myös toisessa Micken ravintolassa, Pub Niskassa Maarianhaminassa. Peltileipiä tarjoilevan Pub Niskan merihenkinen miljöö on ihana.


Ravintolan verkkosivujen perusteella korkealuokkaiset raaka-aineet muuttavat tavallisen pizzan peltileiväksi. Itseäni tämä ehkä vähän hymyilyttää, mutta ei takerruta termeihin. Sillä hyviä nämä peltileivät joka tapauksessa olivat! Omassani oli lammasta, punasipulia, bearnaise-kastiketta ja rucolaa.





Toisena päivänä kohteenamme oli sitten Kastelholman linnan lähellä sijaitseva Smakbyn. Ravintolasali on nykymuodin mukainen, eli avoin. Saapuessamme sali oli melkein tyhjillään, mutta vaikka se illan mittaan täyttyikin, melu ei silti kohonnut sietämättömäksi. En silti ehkä haluaisi olla täällä syömässä pikkujouluaikaan :).


Keskustelumme tarjoilijan kanssa oli hieman takeltelevaa. Hän ei puhunut suomea kunnolla, minä ymmärrän ruotsia ihan ok, mutta järjellisten lauseiden muodostaminen kestäääää. Niinpä puhuimme näitä molempia kieliä sekaisin ja sitten välillä vaihdoimme aina englantiin :).

Keittiön tervehdyksenä saimme ehkä jotain kukkakaalista valmistettua sosekeittoa. En muista, kerrottiinko meille edes, mitä tämä oli, vai enkö vain ymmärtänyt. Ruotsinkieleni ruosteisuuden huomioiden saattoi olla kyse jälkimmäisestäkin :). Mutta kukkakaalilta se maistui.


Miehen alkuruoassa oli hiillostettua lohta ja siianmätiä salaattipedillä. Näytti hyvältä ja kuulemma olikin.


Oma alkupalani oli kuohkea rapukeitto. Hyvää, mutta ei tajunnanräjäyttävää.


Mies söi pääruoaksi häränsisäfilettä ja häränposkea. Kuvassa näkyvän lisäksi tarjoiltiin vielä varmaan kaksikymmentä paistettua perunaa, joten tästä sai kuulemma mahansa täyteen.


Ja niin sai kyllä minun ahvenannoksestanikin. Äyriäiskastike oli todella hyvää ja ne ahvenfileet... Tämän ruoan kanssa suositeltiin Smakbyn omaa puolikuivaa omenaviiniä. Se passasikin annokseen täydellisesti, ja sitä oli pakko ostaa kotiinkin pullo.


Ahventen kanssa tarjoiltiin ravuilla höystettyä perunamuusia, nam.


Tässä vaiheessa totesimme, että annokset olivat olleet aika suuria. Jälkkäriä oli kuitenkin pakko saada. Mies sanoi ottavansa creme bruleen, kun se on kuulemma yleensä pieni. Minä päädyin samaan ratkaisuun, mutta arvatkaa oliko se pieni. Ei ollut, mutta kaikki syötiin. Minä nautin jälkiruoan kanssa vielä lasillisen Smakbyn Appleaud-omenalikööriä. Sekin oli niin hyvää ja maistui ihanasti oikealta omenalta.


Sitten pyörimme autolle.


sunnuntai 24. elokuuta 2014

Vadelma-kinuskisemifreddo


Mummon puutarhasta elokuun alussa poimituista vadelmista suurin osa päätyi pakastimeen odottelemaan ensi talvea. Loputkin päätyivät pakastimeen, mutta vaniljakastikkeen, mascarponen ja kinuskikastikkeen kanssa. 

Minulle ei ole ikinä selvinnyt, onko jäädykkeellä ja semifreddolla joku ero, mutta ei anneta sen häiritä. Semifreddohan tarkoittanee kaiketi puoliksi jäätynyttä, mutta toisaalta eihän jäädykettäkään kai yleensä ihan umpijäisenä tarjoilla. Tämä on joka tapauksessa helppo ja nopeasti valmistuva jälkkäri. Tai nopeasti, jos pakastusaikaa ei oteta lukuun. 

Mukavaa alkavaa viikkoa, elokuun viimeistä!

Vadelma-kinuskisemifreddo

2 1/2 dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
1 prk (250 g) mascarponea
1 prk (330 g) kinuskikastiketta
200 g vadelmia

Vatkaa kylmä vaniljakastike vaahdoksi. Lisää vaahdon joukkoon mascarpone ja puolet kinuskikastikkeesta. Kaada puolet seoksesta suorakaiteen muotoiseen, kelmutettuun vuokaan. (Käytin itse pientä pyöreää irtopohjavuokaa, kun sellainen löytyi kaapista helpommin. Suorakaide olisi varmasti toiminut paremmin, kun semifreddoa olisi tullut paksumpi kerros.) 

Asettele seoksen päälle puolet vadelmista ja valuta kinuskikastiketta raidoiksi. Lisää vuokaan loput jäädykemassasta ja laita päälle kinuskikastiketta ja vadelmia. 

Peitä vuoka ja anna pakastua noin 3 1/2 tuntia tai kunnes jäädyke on kohmeista. Älä sekoittele välillä. Kumoa semifreddo tai tarjoa suoraan vuoasta. Mikäli pakastat semifreddoa kauemmin, anna sen sulaa huoneenlämmössä ennen tarjoilua ainakin puoli tuntia. 

Ohje Glorian ruoka & viini 5/2014. 

keskiviikko 6. elokuuta 2014

Löydetty Ahvenanmaalta: ihanaa suklaakakkua ja maailman parasta perunamuusia


Piipahdimme viime viikolla Ahvenanmaalla. Eli niin ulkomailla kuin on mahdollista päästä ylittämättä Suomen rajoja. Jotenkin koko reissu meni ihan syömiseksi, mutta ei se mitään. Syöminenhän on parasta.

Tässä kaksi mahtavaa juttua, joihin törmäsimme.


Mahtava asia numero yksi: Stickstuganin suklaakakku. Ihanin suklaakakku ikinä.

Järsössä (Maarianhaminasta etelään) sijaitseva Stickstugan on käsityöputiikki-taimisto-kahvila keskellä ei mitään. Söpö paikka, jonne monet näyttivät pyöräilleen Maariahaminasta.



Mahtava asia numero kaksi:


Stallhagen-panimoravintolan perunamuusi. Oikeasti. En ole ikinä syönyt niin hyvää perunamuusia. Ja oikeastaan koko annos, joka koostui sangen tutuista asioista (perunamuusista, uunilohesta, kermaviilikastikkeesta ja salaatista), tuo vieläkin veden kielelle. Ne on ne pienet asiat. Kun ne tehdään kunnolla, tavallinenkin voi maistua taivaalliselta.


Panimoravintola oli muutenkin symppis. Lounas maksoi noin 9 euroa. Suosittelen.



maanantai 14. heinäkuuta 2014

Valkosuklaalla ja minttusokerilla kuorrutetut mansikat


Hei hei hei, heinäkuu. On tullut vietettyä aikaa kaikkialla muualla paitsi tietokoneella. Tallilla, ystävien luona, veneellä, kaupungilla, tallilla... Blogi ei ole siis hirveästi päivittynyt, mutta haitanneeko tuo. Teillä lukijoillakin on varmaan ollut kaikkea kivaa kesätekemistä?

Mansikka-aika taitaa olla nyt parhaimmillaan. Tässäpä siis ohje, jonka avulla tuunaat mansikat esimerkiksi kesäiselle piknikille. Ei sillä, että mansikoissa sellaisenaan olisi jotain vikaa :).

Valkosuklaalla ja minttusokerilla kuorrutetut mansikat

n. 500 g mansikoita
130 g valkosuklaata
1,5 dl ruokosokeria
1/3 ruukku minttua

Puhdista mansikoista roskat, mutta älä poista kantoja. Sekoita sokeri ja mintunlehdet esimerkiksi tehosekoittimella tai sauvasekoittimeen liitettävällä myllyllä (eli laitteella, jolla saat samalla silputtua mintunlehdet pienen pieniksi). Sulata suklaa pienessä kulhossa mikroaaltouunissa tai vesihauteessa.

Ota mansikkaa kiinni kannasta, dippaa se sulatetttuun valkosuklaaseen, valuta ylimääräinen suklaa pois ja ripottele pinnalle minttusokeria. Laita mansikka leivinpaperille odottamaan ja tee sama lopuille. Laita valmiit mansikat jääkaappiin, jotta suklaa jähmettyy.


maanantai 16. kesäkuuta 2014

Ruttunaama kirjan välissä


Kun kerran aloin taitella, niin samalla syntyi miehelle bulldoggi-kirjanmerkki. Olen luvannut ehkä noin kaksi vuotta sitten tehdä hänelle kirjanmerkin. Aika tarkalleen siitä asti, kun taittelin itselleni tämän kirjanmerkkikissan.


Bulldogista tuli aika hauska. Taittelu kävi helposti tämän YouTube-ohjeen avulla. 

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Värikäs kurkiaura lensi ikkunaan

Tänään innostuin pitkästä aikaa taittelemaan origameja. Näin joskus jossain lintuorigameista tehdyn katosta roikkuvan koristeen, ja siitä lähti ajatus taitella värikkäitä kurkia keittiön ikkunaan.



Kurkia oli vaikea kuvata, kun ikkunasta tuli niin paljon valoa. Luonnossa ne ovat jotenkin paljon lintumaisemman näköisiä ja väritkin tulevat paremmin esiin. Kuvissa ne näyttävät miltä lie lentoliskoilta :).


Origami-kirjassa kerrottiin, että origamikurkea käytetään rauhan symbolina. Ainakin niiden taittelu oli minusta hyvin rauhoittavaa puuhaa.

Jos taittelee vuoden aikana tuhat kurkea ja sitoo ne nauhalla yhteen, ne tuovat hyvää onnea ja pitkän elämän. Taittelin tänään kahdeksan, vielä siis 992 tekemättä. Mutta ehkä näilläkin pääsee alkuun :).

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Suloista raparperimehua


Raparperimehu on niin kauniin vaaleanpunaista, että sitä voisi tehdä joka kevät pelkästään suloisen värin vuoksi.

Tähän mehuun tulee mausteeksi kanelitanko. Jouluinen kaneli sopi yllättävän hyvin yhteen kirpeän raparperin kanssa, ja lopputulos oli mielestäni raikas.

Kanelilla maustettu raparperimehu

1,5 l vettä (tai niin paljon, että raparperinpalat peittyvät kattilassa)
1,5 l raparperia pilkottuna
1 kanelitankoa
2,5 dl ruokosokeria tai maun mukaan
n. 5 rkl sitruunamehua

Laita pilkotut raparperit ja kanelitanko kattilaan ja kaada vesi päälle. Keitä raparpereja hiljaisella lämmöllä noin 15 - 20 minuuttia (kunnes raparperit ovat pehmenneet ja menettäneet värinsä). Anna mehun jäähtyä kattilassa.

Kun mehu on enää hieman lämmintä, siivilöi raparperinpalat ja kanelitanko pois. Voit painella massaa hieman lusikalla, jotta kaikki mehu irtoaa. Sekoita joukkoon sokeri ja sitruunamehu. Voit laittaa molempia enemmän tai vähemmän kuin ohjeessa, makusi mukaan. Pullota mehu ja laimenna vedellä janojuomaksi.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...