maanantai 13. huhtikuuta 2015

Putiikkeja ja ruokaa Tallinnassa


Pari viikkoa sitten talvilomailin Tallinnassa. Koko reissu oli lähellä peruuntua, kun mies sairastui, mutta onneksi (siis minun onnekseni) ystäväni lähti noin 12 tunnin varoitusajalla tuuraamaan häntä.

Ensimmäinen reissupäivä oli omistettu vanhankaupungin putiikeille. Täytyy sanoa, että tarjonta oli kyllä muuttunut edukseen. Ihastuin varsinkin Liina Viiran ihaniin neuleisiin, mutta vielä en raaskinut mitään ostaan. Korviksia tarttui mukaan useammatkin, ja ystäväni täydensi vintagemekkokaappiaan.

Lounastimme Von Krahlissa Rataskaevulla. Paikka on ilmeisesti myös teatteri, mutta ruokakin oli hyvää ja edullista. Tänne voisi tulla uudestaankin.







Illalla nautiskelimme Saltin ruoasta. Salt sijaitsee Virulta Kadriorgin puistoon päin. Päätimme kävellä ja kävelymatkalla löysimme paperikauppa Zelluloosin, joten jouduimme aamulla palaamaan samoille kulmille takaisin.


Alkupalan (aasialaistyylinen rapusalaatti) vielä jaksoin kuvata, mutta sitten kamera jäi kassiin. Pääruoaksi tarjottu kuha sampanjakastikkeessa oli, oih, niin hyvää...


Nordic Hotel Forumin aamupalan (oli muuten ihan hyvä sekin) jälkeen lähdimme mainitun paperikaupan kautta kohti Kalamajaa ja Telliskiveä. Ratikka numero 1 vei meidät kätevästi oikeille seutuville.

Telliskivi on vanha teollisuuskiinteistö (tai oikeastaan kokonainen alue), jonne on viime vuosien aikana muodostunut luovien alojen keskittymä. Paljon pikkuputiikkeja, käsityöläisiä, taiteilijoita, mainostoimistoväen tapaista porukkaa ja tyylikkäitä, joskaan ei ihan perinteisiä, ravintoloita. Alueella on mm. F-hoone ja Mondossakin juuri maailman kiinnostavimpien uusien ravintoloiden joukkoon rankattu Kivi paper käärid.




 






Kalamajan alueella asuntojen hinnat ovat kuulemma pompanneet ylöspäin aika reilusti. Käveleskelimme alueella vähän aikaa, ja vanhat puutalot olivat kyllä kauniita. Tosi monia remontoitiinkin, mistä ehkä huomaa, että alue on noussut suosituksi. 





Lounastimme Kalamajan alueella Kohvik Sesoonissa. Hyvää ja edullista ruokaa täälläkin - jos otatte lammasta, tajutkaa että annos on liian iso yhdelle. Ainakin minulle oli. Sitten tuliaisten hankinta sairastuvalle ja kotia kohti. Oli mukava reissu, ja taas näki Tallinnaa vähän uusin silmin.



tiistai 17. maaliskuuta 2015

Nestemäinen porkkanakakku


Täällä odotellaan jo huomista retkeä Helsinkiin ja iltaohjelmaan kuuluvaa Muumipeikko ja pyrstötähti -balettia. Sitten jäänkin muutamaksi päiväksi talvilomalle, ja suuntaamme nenämme Tallinnaan. Mies on kyllä vähän flunssainen, mutta pitäkää peukkuja, että se paranisi ja että en itse saisi mitään tautia nyt. Illallisravintolaankin on Tallinnassa jo pöytä varattu :).

Sitten vähän smoothie-asiaa. Smoothie on tällä hetkellä lemppariaamupalani. Jotenkin siinä vaan menee helposti kasa terveellisiä juttuja kurkusta alas. Yleensä smoothieni sisältävät hedelmiä, marjoja, turkkilaista jugurttia, pähkinöitä, mitä nyt milloinkin.

Olen kuullut kakkusmoothieista, mutta en oikein ole rekisteröinyt niitä ennen kuin törmäsin Drink like a girl -blogin Instagram-feedissä porkkanakakkusmoothien kuvaan ja ohjeeseen. Smoothieen tuli kefiiriä, porkkanamehua, taateleita, manteleita ja mausteita. Suhteellisen simppeliä siis, joten ei kun testaamaan.

Aika hyväähän tästä tuli, ja voin kertoa, että se yksi kefiiripurkki meni muutamassa päivässä, kun tuli tehtyä tätä kerran ja toisenkin :). Tämän jälkeen olen tunkenut muuten taateleita smoothieen vähän joka välissä. Ne tuovat mukavasti rakennetta ja aavistuksen makeutta. Ainut ongelma on se, että surkea tehosekoittimeni ei oikein taateleista selviä ilman useamman minuutin metelöintiä (anteeksi naapurit).



Porkkanakakkusmoothie
2 annosta - tai yksi vähän reilumpi :)

3 dl kefiiriä (esim. Valio)
1 dl porkkanamehua
8 taatelia
1/2 dl manteleita
(1–2 tl vaahterasiirappia tai hunajaa)
1/2 tl kardemummaa
1/4 tl kanelia

1. Soseuta ainekset tehosekoittimessa sileäksi.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Söpö kuin virkattu virtahepo


Voisiko olla söpömpi? Enkä puhu nyt itsestäni vaan happypotamuksesta eli onnellisesta virkatusta virtahevosta, joka tässä betoniportaalla patsastelee.


Työkaverini innostui hipon virkkaamisesta, ja jossain vaiheessa vain huomasin olevani hänen kanssaan lankakaupassa ostamassa lankaa omaan hippoon. Koska halusin hippoon tiettyjä värejä, niin kovin hyvä jämälankaprojekti tämä ei ollut. Onneksi niitäkin sai muutaman keränlopun tähän ujutettua.


Neljääkymmentäneljää afrikankukkaa myöhemmin hippo oli koossa. Tulin muuten vahingossa vähän modifioineeksi afrikankukkaa, kun vasta neljän tai viiden palan jälkeen huomasin, että neljännen kierroksen pitkä pylväs olisi pitänyt virkata toiseen eikä ensimmäiseen kierrokseen... Ei se mitään, itse asiassa kuvio on minusta mukavamman näköinen noin.

Ajattelin antaa tämän jollekin lapsukaiselle, mutta mies ei nyt enää kuulemma halua luopua hiposta. No, onhan se kyllä kieltämättä tosi söpö tuossa sohvan käsinojalla nököttäessään.

Happypotamus

Lanka: Dale baby ull, Drops alpaca ja jotain muita ohuita villalankoja
Menekki: 125 g yhteensä (josta valkoista 43 g)
Koukku: 2,5 mm
Lisäksi: n. 270 g täytettä
Ohje: Happypotamus, suunnittelija Heidi Bears

Ohjetta täytyy kyllä kehua. Vaikka se oli pitkä (ensilukemalta jopa masentavan pitkä), niin hipon virkkaaminen oli sen avulla kyllä todella helppoa. Havainnollistavat kuvat varsinkin kokoamisvaiheesta olivat loistavia. Ohjeen mukana tuli muuten myös isoäidinneliöversio, pitää katsoa riittäisikö innostus siihenkin :).

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Mun pehmeä Puno


Ihastuin joskus Kalastajan vaimon neulomaan pehmoisen näköiseen Puno-neuletakkiin, joten olenkin pitänyt silmäni auki jonkun vastaavan langan varalta. Käsityömessuilta löytyikin sitten Punoa, joten ei kun puikot suihkimaan.


Kehtaanko edes myöntää, että takki valmistui reilusti ennen joulua, mutta sain sen pääteltyä vasta nyt. Sopivasti kun lumetkin ovat alkaneet jo sulaa. Mutta eiköhän tälle takille ole käyttöä seuraavinakin talvina.

Takki syntyi todella simppelillä kaavalla: Tasona kädenteihin saakka, sitten etu- ja takakappaleet omille puikoilleen. Pääntietä varten vähän kavennuksia ja olkasaumat päätellen yhteen. Hihoja varten poimin silmukat suoraan kädeteiltä ja neuloin hihat pyörönä paksuilla sukkapuikoilla. Ei siis yhtään ommeltavaa saumaa. Ja silti sain viimeistelyyn kulumaan yli kaksi kuukautta :).

Tykkään neuletakista tosi paljon. Vähän epäilyttää, mitä noin pehmeälle langalle tapahtuu käytössä, mutta nyt se on kyllä ihan supermukavan tuntuista päällä.


Puno-neuletakki

Lanka: Gepard Puno (käsittääkseni sama lanka kuin alkuperäisessä ohjeessa käytetty Raumagarn Puno)
Menekki: 340 g
Puikot: 8 mm pyöröt ja 8 mm sukkapuikot
Ohje: Kalastajan vaimo -blogi

Hieman ohje herätti kysymyksen, että miten pieni Kalastajan vaimo oikein on, kun neuletakki näyttää hänen päällään valtavalta :)... Alkuperäisessä ohjeessa on mainittu, että takki on tehty kuudella kerällä. Minä lyhensin neuletakkia, kun näytti, että edes ostamani seitsemän kerää ei riitä niin pitkään helmaan. Onneksi tajusin laskeskella langan riittävyyttä vähän kesken neulomisurakan, sillä lankaa jäikin taskujen jälkeen jäljelle vain 10 g.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Kettu lapasessa


Törmäsin syksyllä käsityömessuilla Rustoopuorin osastolla maailman söpöimpiin Rakkaat rasat -malliston kettulapasiin. Langat ja ohje lähtivät totta kai matkaan, ja tuossa viikko sitten sain lapaset vihdoin pääteltyä.


Kirjoneulonta ei sinänsä ole vaikeaa, mutta se on kyllä välillä ihan hermoja raastavaa silti. Syntini on se, että langanjuoksut nurjalla puolella meinaavat koko ajan kiristyä liikaa ja sitten ne kiristävät valmista neuletta.

Koskahan sitä muuten oppisi tekemään kaksi samankokoista lapasta? Näistäkin toinen oli ainakin sentin lyhyempi ja myös jonkin verran kapeampi kuin toinen. Höyrytys auttoi vähän asiaa, mutta silti toisesta lapasesta tuli paljon paremman kokoinen kuin toisesta.


Valitukset sikseen, olen näihin kettulapasiin kyllä oikeasti tosi tyytyväinen. Nyt kun kävin vierailemassa noilla Rustoopuorin sivuilla, niin siellähän oli vaikka mitä muitakin ihania kirjoneulemalleja, apua... :)

Kettulapaset
Lanka: Teetee Pallas, oranssinkirjava ja ruskea
Menekki: 94 g
Puikot: 2,5 mm sukkapuikot
Ohje: Taito Etelä-Pohjanmaa ry, Anne Honkala

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Hevonen heijastinliivissä

Vietin tässä näköjään kuukauden puolitahatonta blogitaukoa, mutta ei hätää, nyt olen täällä taas. Ja olen viettänyt onnistunutta laatuaikaa ompelukoneen kanssa!

Tiedättehän heijastinliivit ja sen miten rumia ne yleensä ovat. Liivi on kuitenkin hevosilla maastoillessa aika pakollinen varuste, Suomessa talvella kun on päivälläkin välillä aika hämärää. 

Joskus syksyllä mielessä alkoi kiertää ajatus mukavamman näköisestä liivistä. Jossa olisi issikka! Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Eurokankaasta löytyi pinkkiä (!) ulkoilukangasta ja heijastinnauhaa, Sinellistä silitettävää heijastinkangasta. Lisäksi vähän kanttinauhaa ja muutama sauma surrur. Tällainen siitä sitten tuli...
 

Nyt harmittaa ainoastaan se, että en tehnyt samantien kahta. Olisi jäänyt tällainen sitten omaan käyttöönkin, kun tämä kappale matkasi joulupukin mukana ystävälle :). 

Etupuolelle laitoin vähän enemmän heijastinnauhaa. 


Kädentiet ja kaula-aukko on kantattu mustalla vinonauhalla, helma on vain käännetty. Sivuilla on joustoina leveät kuminauhat, jotka toivottavasti helpottavat heijastinliivin pukemista ja riisumista. Toinen vaihtoehto olisi sitten ollut näiden joustojen korvaaminen kokonaan tai toisella puolella solmittavilla nauhoilla tai esimerkiksi joillain nappiviritelmillä. 


Tässä vielä lähikuvaa selän issikasta, joka onnistui ihan yli odotusten :).


Suuntaa antavaa kokoa otin ulkoilutakista, mutta muuten liivin kaava on omasta päästä. Aika näyttää sitten, miten tämä toimii käytössä. 

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulurauhaa


Syksy on ollut kiireinen. Töissä on ollut mielenkiintoisia uusia juttuja, mutta välillä on tuntunut, että niiden lisäksi pääkoppaan ei ole oikein muuta mahtunutkaan. Onneksi on keksitty loistavat työkaverit, ystävät, hevoset, sohvalla löhöily ja kaikenlainen näprääminen, joiden avulla mielensä saa pidettyä virkeänä.


Joulukorteissa pääsi toteuttamaan viimeksi mainittua. Ideana oli jälkeen sarjatuotanto: sapluunan avulla tuputtelin korttipohjille sydämet, joiden annoin kuivua. Sen jälkeen mustasin reunoja vähän tummalla leimasinvärillä. Seuraavaksi olivat vuorossa lumihiutaleet, jotka tein leimasimella, ja loppusilauksena joulurauhaa-teksti ihan vapaalla kädellä kirjoitettuna. Olen kortteihin tosi tyytyväinen, niistä tuli ihan minun näköisiäni :).


Korttien myötä toivottelen kaikille oikein leppoisaa joulunaikaa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...