maanantai 2. maaliskuuta 2015

Mun pehmeä Puno


Ihastuin joskus Kalastajan vaimon neulomaan pehmoisen näköiseen Puno-neuletakkiin, joten olenkin pitänyt silmäni auki jonkun vastaavan langan varalta. Käsityömessuilta löytyikin sitten Punoa, joten ei kun puikot suihkimaan.


Kehtaanko edes myöntää, että takki valmistui reilusti ennen joulua, mutta sain sen pääteltyä vasta nyt. Sopivasti kun lumetkin ovat alkaneet jo sulaa. Mutta eiköhän tälle takille ole käyttöä seuraavinakin talvina.

Takki syntyi todella simppelillä kaavalla: Tasona kädenteihin saakka, sitten etu- ja takakappaleet omille puikoilleen. Pääntietä varten vähän kavennuksia ja olkasaumat päätellen yhteen. Hihoja varten poimin silmukat suoraan kädeteiltä ja neuloin hihat pyörönä paksuilla sukkapuikoilla. Ei siis yhtään ommeltavaa saumaa. Ja silti sain viimeistelyyn kulumaan yli kaksi kuukautta :).

Tykkään neuletakista tosi paljon. Vähän epäilyttää, mitä noin pehmeälle langalle tapahtuu käytössä, mutta nyt se on kyllä ihan supermukavan tuntuista päällä.


Puno-neuletakki

Lanka: Gepard Puno (käsittääkseni sama lanka kuin alkuperäisessä ohjeessa käytetty Raumagarn Puno)
Menekki: 340 g
Puikot: 8 mm pyöröt ja 8 mm sukkapuikot
Ohje: Kalastajan vaimo -blogi

Hieman ohje herätti kysymyksen, että miten pieni Kalastajan vaimo oikein on, kun neuletakki näyttää hänen päällään valtavalta :)... Alkuperäisessä ohjeessa on mainittu, että takki on tehty kuudella kerällä. Minä lyhensin neuletakkia, kun näytti, että edes ostamani seitsemän kerää ei riitä niin pitkään helmaan. Onneksi tajusin laskeskella langan riittävyyttä vähän kesken neulomisurakan, sillä lankaa jäikin taskujen jälkeen jäljelle vain 10 g.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Kettu lapasessa


Törmäsin syksyllä käsityömessuilla Rustoopuorin osastolla maailman söpöimpiin Rakkaat rasat -malliston kettulapasiin. Langat ja ohje lähtivät totta kai matkaan, ja tuossa viikko sitten sain lapaset vihdoin pääteltyä.


Kirjoneulonta ei sinänsä ole vaikeaa, mutta se on kyllä välillä ihan hermoja raastavaa silti. Syntini on se, että langanjuoksut nurjalla puolella meinaavat koko ajan kiristyä liikaa ja sitten ne kiristävät valmista neuletta.

Koskahan sitä muuten oppisi tekemään kaksi samankokoista lapasta? Näistäkin toinen oli ainakin sentin lyhyempi ja myös jonkin verran kapeampi kuin toinen. Höyrytys auttoi vähän asiaa, mutta silti toisesta lapasesta tuli paljon paremman kokoinen kuin toisesta.


Valitukset sikseen, olen näihin kettulapasiin kyllä oikeasti tosi tyytyväinen. Nyt kun kävin vierailemassa noilla Rustoopuorin sivuilla, niin siellähän oli vaikka mitä muitakin ihania kirjoneulemalleja, apua... :)

Kettulapaset
Lanka: Teetee Pallas, oranssinkirjava ja ruskea
Menekki: 94 g
Puikot: 2,5 mm sukkapuikot
Ohje: Taito Etelä-Pohjanmaa ry, Anne Honkala

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Hevonen heijastinliivissä

Vietin tässä näköjään kuukauden puolitahatonta blogitaukoa, mutta ei hätää, nyt olen täällä taas. Ja olen viettänyt onnistunutta laatuaikaa ompelukoneen kanssa!

Tiedättehän heijastinliivit ja sen miten rumia ne yleensä ovat. Liivi on kuitenkin hevosilla maastoillessa aika pakollinen varuste, Suomessa talvella kun on päivälläkin välillä aika hämärää. 

Joskus syksyllä mielessä alkoi kiertää ajatus mukavamman näköisestä liivistä. Jossa olisi issikka! Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Eurokankaasta löytyi pinkkiä (!) ulkoilukangasta ja heijastinnauhaa, Sinellistä silitettävää heijastinkangasta. Lisäksi vähän kanttinauhaa ja muutama sauma surrur. Tällainen siitä sitten tuli...
 

Nyt harmittaa ainoastaan se, että en tehnyt samantien kahta. Olisi jäänyt tällainen sitten omaan käyttöönkin, kun tämä kappale matkasi joulupukin mukana ystävälle :). 

Etupuolelle laitoin vähän enemmän heijastinnauhaa. 


Kädentiet ja kaula-aukko on kantattu mustalla vinonauhalla, helma on vain käännetty. Sivuilla on joustoina leveät kuminauhat, jotka toivottavasti helpottavat heijastinliivin pukemista ja riisumista. Toinen vaihtoehto olisi sitten ollut näiden joustojen korvaaminen kokonaan tai toisella puolella solmittavilla nauhoilla tai esimerkiksi joillain nappiviritelmillä. 


Tässä vielä lähikuvaa selän issikasta, joka onnistui ihan yli odotusten :).


Suuntaa antavaa kokoa otin ulkoilutakista, mutta muuten liivin kaava on omasta päästä. Aika näyttää sitten, miten tämä toimii käytössä. 

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Joulurauhaa


Syksy on ollut kiireinen. Töissä on ollut mielenkiintoisia uusia juttuja, mutta välillä on tuntunut, että niiden lisäksi pääkoppaan ei ole oikein muuta mahtunutkaan. Onneksi on keksitty loistavat työkaverit, ystävät, hevoset, sohvalla löhöily ja kaikenlainen näprääminen, joiden avulla mielensä saa pidettyä virkeänä.


Joulukorteissa pääsi toteuttamaan viimeksi mainittua. Ideana oli jälkeen sarjatuotanto: sapluunan avulla tuputtelin korttipohjille sydämet, joiden annoin kuivua. Sen jälkeen mustasin reunoja vähän tummalla leimasinvärillä. Seuraavaksi olivat vuorossa lumihiutaleet, jotka tein leimasimella, ja loppusilauksena joulurauhaa-teksti ihan vapaalla kädellä kirjoitettuna. Olen kortteihin tosi tyytyväinen, niistä tuli ihan minun näköisiäni :).


Korttien myötä toivottelen kaikille oikein leppoisaa joulunaikaa.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Pähkinäinen camembert-piiras


Tässäpä yksi oiva ehdokas joulunajan iltapalaksi tai vaikkapa uudenvuodenaaton kekkereihin.

Kun näin tämän ohjeen uusimmassa Glorian ruoka & viini -lehdessä, tiesin heti, että tätä täytyy testata, ja tiesin myös suunnilleen heti, kenelle tätä tarjoaisin. Joten kun ystäväni saapui meille piparitalkoisiin lauantaina, pipareitten jälkeen uuniin pääsi pähkinäinen camembert-piiras. Ja kyllä se olikin hyvää (ja helppo). Vähän harmitti, kun ystäväni oli autolla. Muuten tämän seuraksi olisi ehdottomasti avattu pullo viiniä :).

Pähkinäinen camembert-piiras

Pohja:
1 lehtitaikinalevy (400 g)
1 kananmuna

Täyte:
1 sipuli
2 rkl voita
1 tl kuivattua basilikaa
1 tl kuivattua timjamia
3 viikunaa
8 viipaletta parmankinkkua
3/4 dl pähkinöitä (hassel-, pekaani- tai saksanpähkinöitä esimerkiksi)
150 g camember-juustoa
mustapippuria
1 tl suolaa

Halutessasi lisäksi: sormisuolaa, basilikanlehtiä, loraus saksanpähkinäöljyä

Sulata lehtitaikinalevy. Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen. Kauli taikina soikeaksi leivinpaperin päällä. (Itse kaulin taikinaa vähän ohuemmaksi, mutta en jaksanut alkaa muuttamaan sen muotoa, kun se oli jo valmiiksi niin siisti neliö. Mielestäni tämän vaiheen voi vaikka jättää välistä ja käyttää levyn sellaisenaan.) Siirrä taikina papereineen uunipellille. Pistele pohja haarukalla ja voitele kananmunalla. Kypsennä pohjaa uunissa noin 10 minuuttia, kunnes taikina on kohonnut ja saanut vähän väriä.

Tee täyte pohjan kypsyessä. Kuori ja viipaloi sipuli. Kuullota sipulia voissa paistinpannulla 3 - 4 minuuttia. Lisää basilika ja timjami. Jätä sipulit pannulle odottamaan.

Lohko viikunat kuuteen osaan. Ota pohja uunista ja litistä sitä vähän. Ripota päälle sipuli. Lisää viikunat. Tee kinkkuviipaleista rullia ja asettele täytteen lomaan. Jaa pähkinät tasaisesti piirakalle ja murusta juusto päälle. Rouhi pinnalle vielä pippuria ja ripottele suola.

Paista piirasta uunissa noin 10 minuuttia, eli vain sen verran, että juusto sulaa ja pähkinät hieman paahtuvat pinnaltaan.

(Voit halutessasi maustaa lämmintä piirasta vielä sormisuolalla, basilikanlehdillä ja lorauksella saksanpähkinäöljyä.) Tarjoa esimerkiksi salaatin kanssa.

Ohje: Glorian ruoka & viini 8/2014

torstai 11. joulukuuta 2014

Virkkurin vinoraitaiset korit


Pitkästä aikaa rääkkäsin vähän sormiani matonkudetta virkkaamalla. Tuloksena syntyi yhden illan ja seuraavan aamupäivän aikana kaksi vinoraitaista koria ystävälle tuparilahjaksi. Eli ei tämä sormille kovin paha rasti ollut, kun niin nopeasti tuli valmista :). Nyt kun lahjat ovat löytäneet uuteen kotiinsa, ne kehtaa esitellä täälläkin.


Näistä koreista tuli mielestäni niin kivat, että pitänee tehdä muutama itsellekin. Lisää matonkudetta on jo ostettu.

Vinoraitaiset korit

Materiaali: tummanharmaa trikookude ja valkoinen ontelokude
Koukku: 8 mm
Menekki: yhteen koriin kudetta noin 280 g
Ohje: Molla Millsin Virkkuri-kirja



sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Pieni vaaleanpunainen kirja

Viime sunnuntai oli pyhitetty näpräämiselle. Tuloksena syntyi (ainakin omasta mielestäni) söpöin vaaleanpunainen kirja ikinä.


Olen aiemmin tehnyt kirjat länsimaisella sidoksella ja pitkäpistosidoksella. Tämä söpöläinen on toteutettu belgialaisella sidoksella. Kansi on japanilaista paperia, jossa on kauniisti myös kullan sävyjä. Niitä vain oli marraskuisen iltapäivän valossa mahdotonta saada vangitua kameralla. Kirjan sisäkannet on päällystetty samalla paperilla.


Takakansi on päällystetty vaaleanpunaisella thaisilkillä...


... Ja selkämys vaaleanvihreällä thaisilkillä. Ompelulangaksi valittiin sävyihin sopivaa vaaleanpunaista puuvillaa.

Olen kirjaan aivan supertyytyväinen. Normaalisti en edes tykkää vaaleanpunaisesta, mutta tuo paperi lumosi minut niin täysin, että koko kirjasta tuli vaaleanpunainen :).

Täytyy myös antaa tunnustusta Ulla Maliselle (Oltava), kangasalalaiselle kirjansitojalle, jonka opissa tämäkin kirja tehtiin. Ullalla on niin ihanat varastot papereita ja muita tarvikkeita, että kurssilaisille iski melkein valinnanvaikeus. Lisäksi opettajana Ulla on kyllä aivan loistava.

Aiemmat kirjani:





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...