Up in the air

Yhtenä päivänä lähdimme katselemaan Dubrovnikia ylhäältäpäin. Köysirata vie melkein suoraan vanhastakaupungista vieressä kohoavalle Srđ-vuorelle.

Vuoren huipulla on 1800-luvun alussa rakennettu Fort Imperial, joka kärsi pahoin 1990-luvun alun Kroatian itsenäisyystaisteluissa (tai Jugoslavian sisällissodassa, millä nimellä sitä halutaankaan kutsua). Mikäli oikein ymmärsin, niin 1980-luvulla linnoitus on palvellut myös diskona :). Nyt yhdessä osassa linnoitusta on sodasta kertova näyttely, mutta ulkoapäin kiertäessä kyltit varoittavat liikkumaan omalla vastuulla.

Näköalat olivat upeat, ja mielestäni visiitti vuorella kyllä kannatti. Vaikka alaspäin lähtevää vaunua odottaessa jouduimmekin valtavan aasialaisturistiryhmän saartamaksi ja tönittäväksi. Täytyy kyllä sanoa, että olivat melkoisen kovia rynnimään :).

Ylhäältä näkyi hyvin myös ihan Dubrovnikin edustalla oleva kelluva puisto eli asumaton Lokrumin saari. Saarelle on vanhankaupungin satamasta vain kymmenen minuutin laivamatka. Meidän piti viimeisenä päivänä käydä täällä kiertelemässä, mutta sitten olikin niin kova tuuli, etteivät laivat kulkeneet. Pah. Kajakkiretkellä päästiin aika lähelle, mutta olisi saari varmasti ollut ihan kunnollisen visiitin arvoinen.

Vanhakaupunki näytti yläilmoista(kin) ihan satukaupungilta.

Kolmastoista toden sanoo?

Täällä ollaan perjantaina hyvin tuomitsevia erästä kirjaa kohtaan, jota ei ole vielä edes luettu. Loman aikana posti oli tuonut Sookie Stackhouse -kirjoista kolmannentoista, eli uusimman ja toivottavasti myös viimeisen. Olen lukenut kirjasta vähän kaikenlaista, ja nyt en ole ihan varma, uskallanko edes aloittaa sitä.

Oikeasti minun ei tietenkään pitänyt lukea kirjasta mitään ennen kuin saisin sen käsiini, vaan ajattelin pitää mieleni avoimena, vaikka tarinaa jo pari kirjaa onkin johdateltu ihan huonoon suuntaan. Yksi klikkaus netissä johti kuitenkin toiseen. Eikä loppuratkaisun selvittämiseen sitten hirveän montaa klikkausta edes tarvittu. Onko joku jo lukenut?

Onko jollain muuten vastaavia pahoja tapoja? Minun toinen kirjoihin liittyvä klassikkopaheeni on lukea takasivulta muutama rivi... Tiedän, hölmöä. Mutta sillä tavalla olen valmistautunut pahimpaan, jos loppu onkin jotain muuta kuin odotin. Twilight-kirjojen viimeisen osan juonen luin wikipediasta ennen kuin menin ostamaan kirjaa, koska pelkäsin niin hirveästi, että Bella ottaakin Jacobin tai jotain muuta vastaavaa...

Mutkan kautta kotiin

Täällä ollaan. Pienen viivästyksen jälkeen, mutta ollaan kuitenkin. Omassa sängyssä on taas kiva nukkua, mutta on tämä lomalta palautuminen aina tällaista...

Meidän tosiaan piti kotiutua reissusta lauantaina illansuussa, mutta koneesta oli mennyt jotain rikki matkalla Suomesta Kroatiaan. Vikaa ei saatu korjattua Dubrovnikin kentällä ennen kuin paikan päälle lennätettiin teknikko Norjasta, joten sinne jäi kone paluumatkalaisineen. Lauantaina oli varmaan koko reissun paras sää ja harmittelin vielä aiemmin matkalla kentälle, että tylsää lähteä kun aurinko paistaa ihan taivaan täydeltä. Lentoyhtiön järjestämässä hotellissa oli uima-allas ja yksityinen ranta, joten hirveästi ei siinä vaiheessa, kun lojuttiin aurinkotuoleissa kylmät oluet kädessä, harmittanut yksi ylimääräinen lomapäivä. Sunnuntaina kyllä harmitti sitten vähäsen, kun meidän lento oli aikataulutettu heti kahdeksaksi, mikä tarkoitti mukavaa kello viiden herätystä.

Mutta takaisin loman alkuun. Meidän hotellimme (tai guest-house se taisi olla, mikähän se on sit suomeksi - majatalo kuulostaa jotenkin niin 1700-luvulta)  Apartment Artemis oli noin kymmenen minuutin bussimatkan päässä Dubrovnikin vanhasta kaupungista Lapadissa. Sijainti oli aika loistava: ranta, ravintolat, kauppa ja bussipysäkki ihan kivenheiton päässä, mutta hotelli oli kuitenkin tosi rauhallisella paikalla. Hotellissa oli vain neljä huoneistoa, ja me olimme melkein koko viikon ainoat asukkaat. Hotellin emäntä oli superystävällinen. Yhtenä päivänä hän muun muassa oli nähnyt, kun olimme kastuneet rankkasateessa aivan läpimäriksi ja tuli tarjoamaan heti meille mahdollisuutta käyttää hänen pyykinpesukonettaan. Toisena päivänä hän oli katsonut säätiedotuksesta, että on luvattu mahdollisia sadekuuroja ja tuli kysymään tarvitsemmeko sateenvarjoja lainaksi.

Ensimmäisenä iltana kävelimme koko niemimaan, jolla Lapadin alue sijaitsee, ympäri. Hotellin emäntä sanoi, että siihen menee 40 minuuttia, meillä taisi mennä lähemmäs kaksi ja puoli tuntia... Tosin tehtiin kyllä yksi terassipysähdys matkalla. Tässä kuvia kävelyretkeltä.

Elämäneliksiiriä minipullossa.

Tässä vielä meidän hotelli ikuistettuna miehen kännykällä noin viisi minuuttia ennen lähtöä. Nyt nukkumaan. Kirjoittelen lisää reissupostauksia, kunhan saan aikaiseksi.

Ensimmäiset päivät Kroatiassa

Terveisiä Dubrovnikista, Kroatiasta. Täällä on lämmintä. Välillä jopa aivan sairaan kuuma. Tänään jouduttiin myös keskelle rankkasadetta. Kun sataa, sataa sitten näköjään ihan kunnolla. Sateen loppumista odotellessa on hyvä omistautua hetkeksi bloggaamiselle.

Meidän hotelli on Lapadissa, noin kymmenen minuutin bussimatkan päässä Dubrovnikin vanhasta kaupungista. Eilen tutustuttiin alueeseen kävellen. Istuttiin muun muassa terassilla, jossa meri oli kirjaimellisesti ihan jalkojen juuressa. Kuvat ovat nyt valitettavasti kännykkälaatua, kun en saanut kuvia järkkäristä siirrettyä tabletille.

Tänään lähdettiin tutkimaan vanhaa kaupunkia. Kaupunginmuureilta sai hyvän kokonaiskuvan, vaikka siinä vähän kapuamista olikin.

Kaupunginmuurilta bongasimme kivannäköisen ravintolan. Kun olimme päässeet muurilta pois, jouduimme kapuamaan katua, joka oli käytännössä pelkkiä portaita, päästäksemme ravintolaan. Ruoka oli hyvää ja edullista, joten ei harmittanut kiipeäminen.

Kun olimme pistelemässä viimeisiä paloja poskeemme, alkoi sataa. Sateenvarjot esiin, viimeiset pisarat viinilasin pohjalta suuhun, sisälle maksamaan lasku... Ensin ajattelimme jäädä jonnekin pitämään sadetta, mutta kun noin sadan metrin kävelyn jälkeen olimme ihan märkiä, päätimme suunnata bussipysäkille ja bussilla takaisin hotellille.

Oikein hyvää äitienpäivää kaikille mammoille! 

Punalaukkuinen matkaaja

Blogi saattaa olla vähän hiljaisempi ensi viikon, meitsi meinaan pakkasi uuden punaisen matkalaukkunsa ja lähti etelään.

Olisin ehkä hankkinut jonkun tylsän mustan tai harmaan laukun, mutta punaiset olivat alessa! Se on ihanan kiiltävä. Sydämeni itkee ehkä vähän verta myöhemmin tänään, kun se tulee lentokoneen ruumasta naarmuisena ja nuhjuisena.

Jos nettiyhteydet toimii, saatan teille jotain viikon aikana kirjoitellakin. Hyvää lomaa mulle ja kivaa viikonloppua teille!

Lusikoitavat sämpylät

Oikeastaan pitäisi olla heittelemässä vaatteita matkalaukkuun, eikä kököttää tässä telkan edessä bloggaamassa ja katsomassa jääkiekkoa. Mutta tein eilen niin hyviä ja helppoja sämpylöitä, että niistä on pakko päästä kertomaan heti.

Olen ottanut tämän ohjeen joskus talteen jostain. Ainekset sekoitetaan löysäksi taikinaksi, taikinan annetaan kohota ja siitä lusikoidaan sämpylöitä. Ei voisi olla helpompaa. Yllättävän hyvin sämpylät kohosivat, vaikka ensin ajattelin, että niistä tulee ihan lättyjä. Totuuden nimissä on kerrottava, että osasta kyllä tuli aika rumia :). Mutta makuun ruma ulkonäkö ei onneksi vaikuttanut mitenkään.

Eikä muuten kannata sitten jättää ripottelematta sämpylöiden pinnalle auringonkukansiemeniä, ne paahtuvat uunissa mukavasti ja maistuvat hyviltä. Niin.

Lusikoitavat sämpylät

5 dl vettä
50 g hiivaa
1 rkl siirappia
1/2 rkl suolaa
1/2 dl öljyä
3 dl vehnäjauhoja
3 dl sämpyläjauhoja (esim. Myllyn Parhaan Hurjan viljaisia sämpyläjauhoja)
1 dl kaurahiutaleita
1 dl spelttihiutaleita
1 dl auringonkukansiemeniä

Pinnalle
auringonkukansiemeniä

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää siirappi, suola ja alusta jauhoja vähitellen taikinaan. Lisää öljy ennen kuin olet lisännyt kaikki jauhot. Lisää lopuksi vielä auringonkukansiemenet. Taikinaa ei tarvitse mitenkään erityisesti vaivata, ja sen on tarkoituskin jäädä löysäksi. Jätä taikina kohoamaan vähintään puoleksi tunniksi. Minä kohotin taikinaa tällä kertaa kaksi tuntia, mutta aivan hyvin taikinan voi tehdä illalla valmiiksi ja lusikoida siitä aamulla sämpylöitä.

Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Nostele taikinasta kahdella lusikalla kasoja pellille. Sämpylöitä tulee 16 - 18. Kohota sämpylöitä vielä reilut kymmenen minuuttia, ripottele päälle auringonkukansiemeniä ja paista 10 - 15 minuuttia.

Anna jäähtyä niin kauan, että et polta näppejäsi. Älä peitä liinalla, jotta kuori säilyy rapeana.