ensimmäisen espanjaksi lukemani osan (Despertar) jälkeen en ollut mitenkään järisyttävän ihastunut. Kirjakaupassa törmäsin kuitenkin koko sarjaan englanninkielisinä tuplapokkareina, joten hankin ne omakseni. Olihan niissä kuitenkin vampyyreita ja...
No, Vampyyripäiväkirjojen hankinta kyllä mielestäni kannatti, sillä sarja parani edetessään. En viitsi kauheasti kertoa yksittäisten kirjojen tapahtumista, etten spoilaa kenenkään lukukokemusta, mutta alkuasetelma ensimmäisessä osassa eli The Awakening -kirjassa on tämä:
Elena Gilbert on kaunis, suosittu ja koulun kuningatar, mutta tuntee aina, että hänen elämästään puuttuu jotain. Kun kouluun tulee uusi opiskelija, italialainen Stefan Salvatore, Elena päättää saada hänet omakseen. Stefan ei kuitenkaan ole aivan tavallinen, vaan hänellä on salaisuus, joka selviää Elenalle pian: Stefan on vampyyri ja satoja vuosia vanha. Kuvioihin ilmestyy myös Stefanin veli Damon, ja pian Elena on keskellä kolmiodraamaa.
Stefan on salaperäinen, sankarillinen, rakastava ja ymmärtäväinen. Samalla hän kamppailee omaa todellista metsästäjän luontoaan vastaan. Elena tuntee kuitenkin vetoa myös julkeaan ja vaaralliseen Damoniin, joka ei peittele verenhimoaan.
Suosikkini kirjoista oli ehkä kolmas The Fury, joka on ilmeisesti myös sarjan alkuperäinen päätösosa. Neljäs The Reunion on kirjoitettu myöhemmin fanien vaatimuksesta. Jos sarja olisi päättynyt kolmanteen osaan, olisi koko kirjasarjan tunnelma kyllä ollut ihan erilainen.
Kuten jo ensimmäisen osan luettuani kirjoitin, tarina alkaa olla jo tuttu muutamista lukemistani vampyyrikirjasarjoista: tavallinen tyttö rakastuu yliluonnolliset voimat omaavaan hyvis-vampyyriin. Ja kuten monissa muissakin tämän lajityypin teoksissa, Vampyyripäiväkirjoissakin mukaan heitetään ihmissusia, muuta magiaa ja ylivoimaisia vihollisia, jotka peitotaan viekkaudella ja uhrautuvuudella.
Kirjat eivät ehkä kietoneet minua pauloihinsa yhtä tehokkaasti kuin vaikkapa Twilightit tai Sookie Stackhouset, mutta huomasin kuitenkin varsinkin viimeisiä osia lukevani sangen intensiivisesti. Ja huolimatta tarinan näennäisestä tuttuudesta onnistuivat juonenkäänteet silti aina välillä jopa yllättämään.
En ole seurannut Vampyyripäiväkirjat-televisiosarjaa mitenkään aktiivisesti, mutta tapahtumat tuntuvat eroavan aika paljon kirjoista. Pidän kyllä tv-sarjastakin, niin kuin yleensä aina kaikista teinisarjoista (olenhan edelleen salaisesti 16).
Sarjaa jatkaa vielä kolme Damonin näkökulmasta kirjoitettua kirjaa (The Return: Nightfall, The Return: Shadow Souls ja The Return: Midnight). Ehkäpä niitä metsästämään sitten seuraavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi!