Aamiaista

Kuten olen täälläkin varmaan muutaman kerran maininnut, rakastan aamupalaa. Ystäväni vietti pari viikkoa sitten viikonlopun meillä kirjoja askartelemassa. Molemmat aamut aloitettiin tietysti runsaalla aamiaisella.

Miehen leuka loksahti, kun hän kuuli meidän nauttivan aamupalalla minttukaakaota. Tämä oli tosin Whittardin minttukaakaota ja ihan alkoholitonta.

Aamupalapöydässä oli muun muassa itsetehtyä mysliä ja jogurttia, kasviksia ja leikkeleitä, meloni-halloumisalaattia, porkkanasämpylöitä, croissanteja, juustoja ja raparperikakkua. Tuon jälkeen oltiin kyllä niin täynnä :).

Porkkanasämpylät tein muuten suunnilleen tällä ohjeella, ja niistä tuli ihan älyttömän hyviä. (Käytin hiivaleipäjauhojen sijasta täysjyvävehnäjauhoja ja kauraleseiden sijasta vehnäleseitä.)

Talvinen loma kuvina

Talviloma Rukalla alkaa lähestyä loppuaan. Huomenna ehkä vielä aamuinen hiihtolenkki ja aamusauna ja sitten auton nokka kotia kohti.

Lasketeltu on niin, että jalat ovat ihan makaroonia...

Lisäksi on nautittu mökkielämästä: herkuteltu ja pelattu.

Pohojalaaset raahaavat lomalle mukaan tietysti Pohjanmaan tähden.

Seurueen miehet ratkoivat Monopolymestaruuden jollain vanhalla markka-aikaisella Monopolyn versiolla. Voi sitä tinkimisen ja kiinnitysten määrää.

Issikoillakin päästiin maastoilemaan.

Terassikausi avattu!

Lisää sitruunaa

En tiedä, miksi en useammin kokkaa yksinkertaisia pastoja. Sellaisten ohjeita ovat esimerkiksi Jamie Oliverin kirjat pullollaan. Tai oikeastaan tiedän. Aika usein pastoissa käytetään esimerkiksi sieniä, kasviksia ja juustoja tuomaan makua, joten miehen ensimmäinen kysymys on yleensä, että eikö tässä ole mitään lihaa. Hyvältä kuulostavia, yksinkertaisia ja lihaa sisältäviä pastaohjeita ei taas ole juurikaan tullut vastaan.

Niinpä viikonloppuna, kun ystäväni oli meillä kylässä, näin tilaisuuteni tulleen: voisin kokata jotain hyvää ja mielellään paljon juustoa sisältävää ruokaa vain meille kahdelle. Eikä tarvinnut kauaa miettiä, mitä se olisi. Tarvitseeko edes kertoa, että resepti osui silmään uusimmasta Glorian ruoka ja viini -lehdestä... Sitruunaisessa vuohenjuustopastassa olivat maut kohdallaan ja haarukoimme sen viimeistä pisaraa myöten parempiin suihin. Mies sai syödä kaupasta hakemiaan eineslihapullia, ja kaikki olivat tyytyväisiä.


Sitruunainen vuohenjuustopasta
(sanoisin että kahdelle tai kolmelle)

350 g kuviopastaa tai spagettia (kahdelle riitti hyvin 250 g tuorepastaa)
1 dl hienonnettua lehtipersiljaa
1 sitruuna (*laitoin sitruunan raastetun kuoren ja vain noin puolet sitruunan mehusta)
2-3 valkosipulin kynttä
2 rkl oliiviöljyä
2 dl ruoka- tai kuohukermaa (laitoin kuohukermaa)
½ tl mustapippuria
suolaa
n. 200 g vuohenjuustoa (laitoin vain noin 120 g)
3/4 dl pinjansiemeniä

Laita pastan keitinvesi kiehumaan. Jos käytät tuorepastaa niin kuin minä, tee kastike valmiiksi ja keitä pasta lopuksi. Jos käytät kuivapastaa, tee kastike valmiiksi sillä aikaa kun pasta kiehuu.

Hienonna persilja. Pese ja raasta sitruunankuori ja purista sitruunan mehu. Kuori ja hienonna valkosipuli. Paahda pinjansiemenet pannulla kullanruskeiksi ja siirrä ne lautaselle odottamaan.

Kuullota valkosipuli pannulla öljyssä. Lisää kerma pannulle ja anna sen lämmetä. Lisää persilja, raastettu sitruunan kuori ja sitruunan mehua (kannattaa lisätä mehua vähän kerrallaan, ettei sitruunan mausta tule liian päällekäyvä). Mausta pippurilla ja halutessasi suolalla.

Valuta kypsä pasta ja sekoita se kastikkeen joukkoon. Annostele lautasille ja murusta annosten päälle reilusti vuohenjuustoa ja ripottele pinjansiemeniä.

*Edit. Mervi kommentillaan toi mieleeni sen, että en laittanutkaan kastikkeeseen ihan niin paljon sitruunamehua kuin ohjeessa oli. Noin puolet yhden sitruunan mehusta riitti eikä sitruunan mausta tullut liian hallitseva. Lopusta mies sai tehdä itselleen whisky sourin lauantai-illan ratoksi :).

Sitruuna tarkoittaa kevättä

Tuorein Glorian ruoka ja viini on kyllä ollut minulle ihan täysosuma. Olen kokeillut lehdestä jo useampaa reseptiä. Minä, vannoutunut makaronilaatikon vihaaja, valmistin jopa eilen lehden ohjeen mukaan makaronilaatikkoa ja vielä ihan pidinkin siitä. (Tai sitten lähestyvä kevät on vain sekoittanut pään.)

Erityisesti tämän tuoreimman numeron Sesongissa-osio viehättää minua, vaikka lähtökohtaisesti vihaan sesonki-sanan tällaista käyttöä. Jos kuitenkin jätetään kielipoliiseilut sikseen ja keskitytään siihen, että palstan aiheena on sitruuna.

Ensimmäisenä kokeilin pistaasikeksejä, joita tarjoiltiin lemon curdin kanssa. Sitten silmäni osuivat brittiläisiin lemon posset -vanukkaisiin, joiden kanssa pistaasikeksejä olisi myös voinut tarjota... Jos niitä siis olisi vielä ollut jäljellä. Mutta maistuivat vanukkaat onneksi pelkkien pistaasipähkinöidenkin kanssa.

Annoksista tuli aika isoja, joten vaikka alkuperäisessä ohjeessa sanotaan, että jaa seos neljään lasiin, tekisin siitä ainakin viisi annosta. Vanukkaat ovat niin voimakkaan makuisia, että pienempikin riittää.

Lemon posset (4 - 5 annosta)

4 dl kuohukermaa
1½ dl sokeria
1 dl sitruunan mehua

Purista sitruunan mehu. Mittaa kerma ja sokeri pieneen kattilaan. Keitä noin 3 minuuttia koko ajan sekoittaen. Nosta kattila liedeltä ja sekoita sitruunan mehu joukkoon. Maista seosta ja lisää tarvittaessa sokeria. Kaada seos neljään (tai ehkä ennemmin viiteen) pieneen lasiin. Peitä lasit tuorekelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään. Itse tosiaan pienensin määriä hieman ja tein vain kolme.

Anna hyytyä vähintään kaksi ja puoli tuntia. Tarjoa sellaisenaan, pistaasikeksien, marjojen tai pistaasipähkinöiden kanssa.

Paperia ja sidontaa

Tästä viikonlopusta on niin paljon postattavaa, että juttuja on pakko jatkaa ensi viikon puolella. Mutta aloitetaan tästä.

Ystäväni Elina oli tammikuussa Ulla Malisen kirjansidontakurssilla. Minunkin piti mennä, mutta tyhmät hammasongelmat pitivät minut kotona syömässä särkylääkkeitä. Onneksi ystäväni on hyvä omaksumaan ja ilmeisesti myös aika hyvä opettamaan, sillä minäkin sain hänen ohjauksessaan jotain ainakin omasta mielestäni aika hienoa aikaiseksi.

Perjantai-ilta meni työkavereiden kanssa Helsingissä Apulannan keikalla. Lauantaiaamuna ystäväni kurvasi pihaan kuplallaan. Ensin nautittiin runsas aamiainen ja sitten oli aika omistautua kirjansidonnalle. Taittelimme, leikkasimme, rei'itimme, neuloimme, liimasimme, leikkasimme vähän lisää, liimasimme vähän lisää...

Työvaiheita oli siis "muutamia", mutta itse olen ainakin lopputulokseen tosi tyytyväinen. Kirja päällystettiin söpöllä lintukankaalla ja sisäkansi ja kansilehti valittiin tottakai sävyihin sopiviksi.

Parannettavaakin varmasti jäi. Esimerkiksi itse sidoksen olisi voinut tehdä kireämmäksi, jolloin sivut olisivat ehkä asettuneet tasaisemmin. Päällystysvaiheessa kankaan olisi taas voinut selkämyksen kohdalta jättää vähän löysemmälle. Mutta kuten ystäväni sanoi, nämä ovat varmasti sellaisia juttuja, jotka osuvat omaan silmään, kun tietää miltä täydellinen käsintehty kirja voisi näyttää :).

Viimeiset Berliinin kuvat ja vinkit

Brandenburger tor

Ajattelin kirjoitella vielä ylös muutamia mieleeni tulleita käytännön vinkkejä Berliiniin, jospa näistä vaikka olisi jollekulle iloa. Tavoitteena ei ollut tehdä mitään kattavaa listaa, joten kannattaa varmasti hankkia myös joku opaskirjanen :). Meillä oli käytössä Mondon päivitetty opas ja tykkäsin siitä kyllä tosi paljon.

Paljon jäi kaupungista näkemättäkin ja esimerkiksi lähes kaikki museot koluamatta, mutta sehän on vain hyvä syy suunnitella uutta reissua.

East Side Gallery

Liiku julkisilla. A- ja B-vyöhykkeillä (joiden sisälle mahtui Tegel-lentokenttäkin) kelpaava päiväkortti maksoi 6,30 euroa. Toinen vaihtoehto olisi ollut ostaa Berlin CityTourCard tai Berlin WelcomeCard, joilla sai myös alennusta esimerkiksi tietyistä museoista. Listassa ei kuitenkaan ollut meistä kovin kiinnostavia museoita, joten päätimme pärjätä pelkillä päiväkorteilla. Lippujen hinnat ja reittihaku löytyy BVG:n sivuilta.

Checkpoint Charlie

Varaa mukaan käteistä. Harvassa paikassa kelpaa kortti ainakaan pikkuostoksiin. Käteistä ja kolikoita on siis hyvä olla matkassa.

East Side Gallery

Varaudu käyttämään elekieltä tai opettele muutama sana saksaa, sillä kaupungissa ei puhuta englantia mitenkään erityisen hyvin. Hotelleissa ja tavallisimmissa turistikohteissa varmasti pärjää englannillakin.

Kastanienallee

Ei ole oikeastaan väliä, missäpäin kaupunkia hotellisi on, sillä nähtävyydet ovat hajallaan ympäri kaupunkia. Varmista vain, että vieressä on metro- tai paikallisjuna-asema, niin pääset liikkumaan helposti.

Sateinen Berliini

Jos haluat käydä valtiopäivätalon lasikupolissa, huomioi että käyntiaika täytyy varata kolme päivää etukäteen verkkosivuilta.

East Side Gallery

Museoissa on yleensä ilmaiset narikat. Hyödynnä ihmeessä.

Berliinin kauneimmaksi sillaksi kutsuttu Oberbaumbrücke

Ravintoa mielelle ja kielelle

(Kuva: Tampereen taidemuseon verkkosivut)

Kävin perjantaina Tampereen taidemuseossa tutustumassa Vuoden nuori taiteilija 2012 -näyttelyyn. Ari Pelkosen suurikokoiset grafiikantyöt tekivät ainakin minuun vaikutuksen, joten ajattelin vinkata näyttelystä teillekin. Näyttely on avoinna vielä 22.4.2012 saakka. Perjantai-iltapäivisin klo 15 - 18 museoon on muuten vapaa pääsy.

Ari Pelkonen on järjestyksessä 28. vuoden nuori taiteilija. Hän yhdistää töissään akryylimaalausta ja puupiirrostekniikkaa: Valmiista töistä näitä tekniikoita on vaikea erottaa toisistaan. Välillä hienoa pintaa olisi melkein tehnyt mieli koskea, mutta hillitsin itseni. Työt olivat värimaailmaltaan rauhallisia ja harmonisia ja niistä tuli sellainen tunne, että mitä pidempää malttaa katsoa, sitä enemmän näkee.

Taidemuseon alakerrassa on tällä hetkellä balilaisen maalaustaiteen Bali Hai -näyttely. Pelkosen töiden rauhallisuuden ja suurien linjojen jälkeen balilainen taide oli suorastaan häiritsevää piperrystä. En tiedä, oliko tämä kontrasti nimenomaan näyttelyiden suunnittelijoiden tarkoituksena. Jotenkin vain tuli sellainen tunne, että nämä näyttelyt eivät sovi yhtään yhteen. Varmasti irrallisena tämä näyttely olisi ollut kiinnostavampi, mutta nyt yksityiskohtien runsaus lähinnä pyörrytti.

Kun hengenravintoa oli saatu tarpeeksi, olikin jo nälkä. Onneksi tähän oli ratkaisu lähellä, sillä melkein taidemuseon vieressä Pyynikintorilla on Heinätori-ravintola. Entinen torin vaakahuone on miljöönä ihana ja ruokakin on todella hyvää.

Kerta kiellon päälle

Kehtaakohan tätä enää edes esitellä? Täällä on taas neulottu kauluri, eikä edes malli ole uusi. Kauluri valmistui jo jokin aika sitten, ja siitä lähtien on vaivannut neulejumi. Neulominen liittyy minulla jotenkin tosi kiinteästi syksyyn ja talveen, joten kai nyt on sitten jo kevät.

Tilasin tammikuussa Cascade 128 Chunky -lankaa mielessäni kauluri, ja tuo lanka onkin kyllä siihen tarkoitukseen ihan täydellisen pehmeää. Myös tuo harmaan sävy on tosi nätti. Tein tästä tarkoituksella aika matalan ja napakan, jotta sitä voi pitää takinkauluksien alla lämmittämässä.

Harmaa palmikkokauluri

Lanka: Cascade 128 Chunky, 100-prosenttinen perulainen villa
Väri: 8401 Silver Grey
Menekki: 200 g

Malli: Kalastajan vaimolta
Puikot: 8 mm pyöröpuikot
Muuta: ohjeesta poiketen 156 silmukkaa, kaulurin korkeus 22 cm, kavennukset tehty noin puolessa välissä oman mielen mukaan.

Kauluritehdas suljettu toistaiseksi. Palataan ensi syksynä asiaan.

Paahdettua hunajaista mysliä aamupalaksi

Ostin kirjan, joka kertoo aamiaisista. Aamiaiset ovat ihania. Arkiaamuina tulee tietysti mussutettua ruisleipää tai jogurttia eikä siinä hirveästi glamouria ole. Mutta viikonloppuna on ihana vaikka paistaa pannukakkuja, kesällä juoda mansikkapirtelöä terassilla tai lomalla käydä aamupalalla kahvilassa. Ja on hotelliaamiaisen yltäkylläisyydessäkin tietysti sitä jotain.

Aamiainen - Nautiskelijan ateria tarjoaa katsauksen aamiaisen historiaan, reseptejä, aamiaismenuehdotuksia ja vinkkejä kivoista aamiaispaikoista eri kaupungeissa. Kirja on helppoa luettavaa, ja jotenkin tähän vuodenaikaan tuo kirjan keväinen ulkonäkö uppoaa ainakin minuun :).

Ensimmäinen resepti kirjasta on jo päässyt testaukseen. Jo pitkään on ollut mielessä myslinteko, joten ei ollut vaikea valita. Täytyy kyllä sanoa, että itsetehty mysli on aika kaukana kaupassa myytävissä jauhoisista tai ällösokerisista tuotoksista. Mies on käynyt koko illan napsimassa mysliä suoraan kulhosta, joten en ole mielipiteeni kanssa yksin. Ensi kerralla paahdan mysliä aavistuksen vähemmän aikaa, sillä nyt sokeri paahtui vähän liian tummaksi. Laitoin vähän enemmän hunajaa kun ohjeessa sanottiin... No hunaja nyt vaan on hyvää ja alkuperäinen määrä kuulosti tosi vähäiseltä, ei muuta sanottavaa puolustukseksi :).

Paahdettu hunajainen mysli

5 dl suuria kaurahiutaleita
½ dl kurpitsansiemeniä
½ dl auringonkukansiemeniä
2 rkl fariinisokeria (alkuperäisessä ohjeessa oli 1 - 2 rkl)
3 rkl hunajaa (alkuperäisessä ohjeessa oli 1 - 2 rkl)
kourallinen rusinoita (alkuperäisessä ohjeessa oli sultanrusinoita)
kourallinen saksanpähkinöitä
reilu kourallinen kuivattuja hedelmiä (alkuperäisessä ohjeesa oli 4 kpl kuivattuja viikunoita ja 4 kpl kuivattuja aprikooseja)

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Sekoita puolet fariinisokerista kaurahiutaleisiin ja levitä seos reunalliselle leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Ripottele kaurahiutaleiden päälle siemenet. Murusta päälle loppu fariinisokeri ja valuta päälle hunaja ohuena nauhana (hunajaa kannattaa notkistaa pikaisesti esimerkiksi mikrossa, mutta varo, sillä hunaja kuumenee todella nopeasti).

Paahda seosta ensin noin 8 minuuttia, ja ala sitten käännellä seosta lastalla parin minuutin välein, jotta mysli paahtuu tasaisesti. Jatka paahtamista käännellen reilut kymmenen minuuttia. Yhteensä mysli on uunissa siis noin parikymmentä minuuttia. (Mysli palaa varsinkin loppuvaiheessa helposti, joten ole tarkkana.)

Ota seos uunista ja jätä jäähtymään. Rouhi pähkinät karkeaksi rouheeksi ja pilko kuivatut hedelmät, elleivät ne ole jo valmiiksi paloina. Sekoita paahdetun seoksen joukkoon pähkinät ja hedelmät. Säilytä valmista mysliä tiiviissä lasipurkissa. Nauti esimerkiksi jogurtin tai maidon ja tuoreiden hedelmien kera.

Tekniikkaa, tekniikkaa

Ystäväni suoritti Berliinissä harjoitteluaan Saksan tekniikan museossa. Jo ennen reissuamme hän kertoi, että kyseinen museo on sitten meille pakollinen käyntikohde :). Gleisdreieckin metroasemalta oli museolle opasteet, eikä rakennusta oikein voinut olla huomaamatta.

Museo oli valtava. Siellä olisi saanut kulumaan helposti koko päivän, joten suosittelen etukäteen valitsemaan ne aihealueet, joihin haluaa tutustua tarkemmin. Myös museon ulkoalue vaikutti kivalta ja siihen kannattaa varmasti kesällä tutustua. Ulkoalueella olisi ollut vielä ainakin panimojuttua sekä tuuli- ja vesivoimaloita.

Raideliikennettä esiteltiin vanhoissa veturihalleissa...

... Laiva- ja lentoliikennettä taas uudisrakennuksessa, joka oli tehty jokilaivan hylyn ympärille.

Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyvää "rusinapommittajaa" pääsi tarkastelemaan myös lähempää terassilta. Jos tarkeni. Me kävimme ulkona juuri sen verran, että sain napattua kuvan. Tajusin muuten juuri, että tuon korkeammalle emme Berliinissä päässeet, kun tv-torni oli remontissa ja valtiopäivätalon kupoliin olisi pitänyt varata kiertokäyntiaika kolme päivää etukäteen. Tosin kun sää oli tuollainen, niin eipä näkyvyyskään varmaan olisi ollut kummoinen. 

Jokilaivan masto ulottui usean kerroksen läpi.

Lentokoneita pääsi korkeassa tilassa katselemaan eri suunnista.

Jokilaiva oli aikanaan uponnut siksi, että kyytiin oli lastattu liikaa kattotiiliä.

Autot olivat esillä erillisessä rakennuksessa. Tässä ajellaan Trabantilla.

Kaiken kaikkiaan museo oli hieno, eikä tarvitse olla mikään tekniikkaintoilija saadakseen siitä jotain irti. Varmasti esimerkiksi lasten kanssa aika kiva kohde.

Museolta jatkoimme metrolla matkaa Kaiserdammin asemalle ja Saksan suurimpaan polkupyöräliikkeeseen. Jouduin tänne, koska polkupyöräliikkeessä vierailun ansiosta sain itselleni muutaman tunnin shoppailuaikaa lauantaina. Itse liikkeessä en uskaltanut kuvata. Se oli valtava ja siellä oli muun muassa koeajorata. Kiersin sen noin viidessä minuutissa (ja tähän sisältyi jo kolme minuuttia istuskelua koeajoradan vieressä katselemassa, kun joku ajoi pyörällä).

Polkupyöräliikkeen ja ruokailun jälkeen matka jatkui Tiegartenin paikallisjuna-asemalle.

Kävimme vähän erilaisessa autokaupassa, Mercedeksen lippulaivamyymälässä. Kaikille naisille jaettiin heti saapuessa ruusut. Dj soitti rentoa hengailumusiikkia. Vesiputous solisi. Saksan seinäkiipeilymaajoukkueen harjoitusseinä oli tällä hetkellä tyhjillään. Kukkakaupan tytöt solmivat kimppuja. Tarjoilivat häärivät hienon näköisessä kahvilassa. Mersuja siellä, mersuja täällä. Ja valtavasti myyjiä.

Tämä oli ehkä mun lemppari. Miehen mielestä tätä ei olisi pitänyt edes kuvata, sillä se on joku säälittävä hinnat alkaen -malli ja maksoi vain jotain vähän yli viisikymmentätuhatta euroa. Mutta se on punanen.

Liikkeessä oli myös Berliinin karhu. Hopeisena tietenkin.

Taina nallen mahassa. Taustalta tarkkasilmäiset voivat bongata kanssamatkaajani. 

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!