Helppo ja nopea (tai vaihtoehtoisesti helppo ja hidas) banoffee

Pitkään olen halunnut kokeilla banoffeeta. Se näyttää niin överiltä ja herkulliselta. Pitää vähän kuitenkin yrittää välttää tällaisten valtavien herkkutorttujen tekoa meidän kahden hengen taloudessa, tai muuten olemme kohta molemmat valmiita Rakas, sinusta on tullut pullukkaan tai johonkin vastaavaan tv-ohjelmaan. Nyt olimme viettämässä viikonloppua vanhempieni luona. Paikalla olivat myös sisarukseni, joten syöjiä oli vähän enemmän. Loistava tilaisuus siis heittää banoffeet kehiin.

Tarviiko edes sanoa, että tämä oli hyvää? Nyt ehkä vähän harmittaa, kun oli niin monta syöjää, ettei voinut hamuta valtavaa santsipalaa omalle lautaselleen. Banoffeen keksijä on ehkä jonkin sortin nero.

Banoffee

250 g digestive-keksejä
100 g voita

1 prk kondensoitua maitoa
2 banaania
2 dl kermaa
2 tl vaniljasokeria

Keitä kondensoitu maito kinuskiksi. Hidas vaihtoehto: Täytä kattila vedellä. Poista purkista etiketit. Keitä purkkia avaamattomana 2,5 - 3 tuntia pienellä teholla, mutta kuitenkin siten että vesi porisee koko ajan. Nopea vaihtoehto: Kaada kondensoitu maito mikronkestävään vuokaan. Kuumenna maitoa ensin minuutti täydellä teholla ja vähennä tehoa sitten esimerkiksi puoleen. Kuumenna maitoa yhteensä noin 6 - 8 minuuttia (tai enemmänkin, mikrosta riippuen). Sekoita maitoa minuutin välein ja varo ettei se kiehu yli. Kinuski on valmista, kun maito saennut jonkin verran ja muuttunut vähän venyväksi. Jäähtyessään kinuski jähmettyy vielä lisää, joten älä kuumenna sitä liikaa.

Peitä irtopohjavuoan (halkaisijaltaan 20 - 22 cm) pohja leivinpaperilla. Murskaa keksit ja sulata voi. Lisää voi keksimurujen joukkoon, sekoita ja painele seos irtopohjavuoan pohjalle ja reunoille. Laita jääkaappiin jäähtymään.

Vispaa kerma ja viipaloi banaani. Levitä kinuski keksipohjan päälle. Levitä banaaniviipaleet kinuskin päälle ja peitä koko komeus lopuksi kermavaahdolla. Peitä kelmulla ja laita jääkaappiin, mikäli et siis aio tarjota tätä heti. Ennen tarjoamista viipaloi toinen banaani ja koristele torttu sillä.

Karpalo-pistaasiblondies

Keittiössä majailevaa lehtikasaa läpikäydessäni törmäsin jostain lehdestä napattuun karpalo-pistaasiblondie-leivosten ohjeeseen. Blondie on siis brownien kalpeampi sisko, johon käytetään tumman suklaan sijaan valkosuklaata. Pistaaseja on jostain syystä kertynyt Lidl-reissulta kaappiin useampi pussi, joten eikun ohjetta testaamaan.

Ohje on hyvä, mutta ei bloggaajankaan leivonnaisista aina tule täydellisiä. Leipuri oli tällä kertaa vähän huolimaton ja paistoi näitä aivan liian kauan. Leivoksista tuli siis pinnaltaan ihan ruskeita ja muutenkin ylikypsiä ja todella kuivia. Mielikuvissani nämä olivat sellaisia ihanan pehmeitä ja meheviä.

Improvisoin päälle kuorrutteen tomusokerista ja sitruunamehusta ja kehtasin vielä viedä nämä työpaikan nyyttäreille. Ei paljon ollut vaihtoehtoa, kun nyyttäreitä edeltävänä iltana mies oli katsomassa kuudenteen erään venynyttä jääkiekon sm-liigan finaalipeliä. Minä olin samalla kyydillä kaverin luona ja olimme kotona noin puoli kahdeltatoista yöllä. Onneksi oli edes näitä jääkaapissa, muuten olisin mennyt kahta kättä heiluttaen.

Onneksi minulla on niin huiput työkaverit, että kehuivat näitä silti. Eräs jopa sanoi, että nämähän ovat nyt vähän niin kuin keksejä. Totta :). Mutta aion silti kokeilla näitä uudestaan maltillisemmalla paistoajalla.

Karpalo-pistaasiblondies

100 g valkosuklaata
50 g voita
2 munaa
1 1/2 dl sokeria
2 dl vehnäjauhoja
2 dl rouhittuja pistaasipähkinöitä
1/2 dl kuivattuja karpaloita

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Sulata suklaa ja voi mikrossa miedolla lämmöllä välillä sekoittaen. Vatkaa munat ja sokeri kevyeksi vaahdoksi. Sekoita vehnäjauhot, pähkinät ja karpalot toisessa kulhossa. Lisää jäähtynyt voi-suklaaseos munavaahtoon. Lisää sen jälkeen kuivat aineet ja sekoita varovaisesti tasaiseksi taikinaksi.

Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun tai voideltuun vuokaan (kooltaan noin 20 x 30 cm). Paista noin 15 minuuttia, kunnes leivoksen pinta tuntuu kiinteältä. Varo paistamasta liikaa (kuten minä tein), sillä levyn on tarkoitus jäädä pehmeäksi ja ehkä aavistuksen tahmeaksi sisältä.

Kevätviikonloppu

Heipä hei! Onko teillä ollut mukava viikonloppu? Minä kävin eilen kyllästämässä itseni kalanhajulla Tampereen kalamarkkinoilla. Minä söin lohta ja mies muikkuja. Jälkiruoaksi nautittiin Laukontorin torikahvila Kahvelin vohvelit mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Tykkään muuten tosi paljon noista Laukontorin vohveleista, ne ovat niin ihanan rapeita. Suosittelen testaamaan.

Samalta reissulta tarttui mukaan Acqua di Gioian uusi kesäversio. Ostin talvella originaalin ja nyt menin erehdyksessä nuuhkaisemaan tuota kesäversiota. Se on ihanan kevyt ja sitruksinen, joten yksi pulloista pääsi kassan kautta uuteen kotiin.

Nyt on sitten tämäkin nähty: postasin juuri käsityö- ja ruoka-aiheiseen blogiini kuvan autostani. Mutta katsokaa, miten hienosti nuo hennon turkoosit hajuvesipullot sointuvatkaan autooni, jonka läträsin päivällä puhtaaksi. Nimenomaan läträsin, sillä kastuin hommassa itsekin melkein läpimäräksi. Onkohan painepesuritaidoissani jotain parantamisen varaa... Esimerkiksi vanteita pestessäni onnistuin suuntaamaan pesurin niin, että kaikki vesi räiskyi takaisin naamalleni.

Eilisellä kalamarkkinareissulla poikkesin myös optikolla tilaamassa itselleni uudet aurinkolasit voimakkuuksilla. Tajusin juuri, että myös uudet petrooliin vivahtavat lasini tulevat sointumaan täydellisesti autooni :D.

Leskenlehdet ovat joka vuosi yhtä ihania. Nyt niitä on jo rinne täynnä. Haravoidessani huomasin, että ainakin ruohosipulia puskee jo innolla yrttipenkissä. Ja raparperin söpöjä mukuloitakin näkyy jo muutama.

Perjantai-ilta selkeni harmaan ja sateisen päivän jälkeen upean aurinkoiseksi. Tajusin ja opin ratsastustunnilla vihdoin yhden pikkujutun, joka on vaivannut minua kauan. Onnistumisen ilo on kyllä aika kiva tunne :). Ratsastaessa kaikesta pienestäkin eteenpäinmenosta kannattaa ottaa ilo irti, sillä monesti tuntuu, että sitä hinkuttaa samoja juttuja kerrasta toiseen ilman mitään edistystä.

Tässä ihanista ihanin suomenhevonen Sulo paistattelee päivää ja alla norjanvuonohevonen Elli kyselee, olisiko niitä porkkanoita vielä lisää.

Viikonlopun oikeastaan ainoa ärsytyksen aiheuttaja on ollut digijärkkärini. Akku on alkanut tyhjentyä selittämättömästi, ja lisäksi eniten käyttämäni objektiivin automaattitarkennus takkuilee. Pitänee ainakin hankkia uusi akku, ehkäpä kuskata koko kamera huoltoon. Älkää siis pahastuko, jos kännykkäkuvia nähdään blogissa lähitulevaisuudessa hieman normaalia enemmän.

Jäädytetty mansikka-pistaasikakku

Glorian ruoka ja viini -lehden kansikuvat ovat viime aikoina tehonneet ainakin minuun hyvin. Edellisessä kannessa ollut savulohipannari pääsi heti toteutukseen, samoin kuin uusimman numeron kannesta löytyvä jäädytetty mansikka-pistaasikakku.

Tein kakun pakastemansikoista, koska niitä vielä aika paljon pakkasessa, ja hyvin kakku tuntui niistäkin onnistuvan. Survoin mansikat soseeksi jäisinä, koska sulattaminen ja uudelleen pakastaminen ei kai elintarvikkeiden kohdalla ole kovin suotavaa. (Poistuu hetkeksi googlettamaan: Martat sanovat, että sulaneet marjat voi pakastaa uudelleen, mutta ravintoarvot ja rakenne kärsivät.)

Pistaasien, mansikoiden ja täytteessä maistuvan sitruunan yhdistelmä oli maistuva, mutta ehkä vetoavinta kakussa on silti tuo leikkauspinta.

Meillä oli muuten sunnuntaina tätä kakkua nauttimassa niin mieleenpainuvia vieraita, että vieläkin nousee hymy huulille, kun katselen tuota kuvaa :).

Jäädytetty mansikka-pistaasikakku

Mansikkasose:
8 dl mansikoita
3 rkl sokeria
1 rkl balsamiviinietikkaa

Tuorejuustotäyte:
2 dl vispikermaa
200 g sitruunatuorejuustoa
1 dl turkkilaista jogurttia
1/2 dl sokeria
1 1/2 dl kuorittuja pistaaseja
2 rkl juoksevaa hunajaa
(n. 2 dl tuoreita mansikoita, jätin nämä pois)

Pohja:
n. 9 savoiardikeksiä
1 1/2 dl täysmehutiivistettä (esim. punaherukka)

Koristeeksi:
kuorittuja pistaaseja
mansikoita

Soseuta mansikat tasaiseksi survokseksi. (Minä survoin mansikat sauvasekoittimella, kun ne olivat vielä jäässä. Lisää sokeri ja balsamiviinietikka. Maista ja lisää sokeria tarvittaessa. Vuoraa suorakaiteen muotoinen vuoka (n. 1,5 l) tuorekelmulla. Kaada hieman yli puolet mansikkasoseesta vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi ja laita pakastimeen noin viideksitoista minuutiksi.

Kuori sillä välin pistaasit ja valmista täyte. Vaahdota kerma, lisää joukkoon tuorejuusto, jogurtti ja sokeri. Rouhi pistaaseja hieman ja lisää ne täytteen joukkoon.

Kun mansikkasose on hieman jäätynyt, lusikoi tuorejuustotäyte vuokaan täplittäin. Täytä kolot lopulla mansikkasoseella. Halutessasi paina täytteeseen pestyjä tuoreita mansikoita tai mansikkalohkoja. Valuta samalla täytteen joukkoon hunajaa.

Kasta keksit molemmin puolin mehussa. Anna mehun imeytyä ja värjätä keksin pinta, mutta varo, että ne eivät vety liikaa ja hajoa. Paina keksit tuorejuustotäytteen päälle vierekkäin tiiviiksi pohjaksi. Vedä tuorekelmun reunat kakun suojaksi. Jäädytä pakastimessa vähintään kuusi tuntia, mielellään yön yli.

Kumoa kakku tarjoiluvadille ja irrota tuorekelmu. Anna kakun sulaa noin 45 minuuttia huoneenlämmössä ennen tarjoamista. Koristele pistaaseilla ja mansikoilla.

Kyllä mäkin sitten, kerran kaikki muutkin

Kuva: Mira

Hankin vihdoin uuden puhelimen muutama viikko sitten ja olihan se Instagram heti pakko ladata. En tiedä, millaisia kuvia aion tuolla jakaa, mutta ideana olisi kyllä kuvailla tänne blogin puolelle edelleen järkkärillä. Heppakuvia olen näköjään aika monta jo napsinut.

Tarkoitus ei ole siis ladata kaikkia suttuisia neliökuvia tänne blogin puolelle, joten askartelin tuohon sivupalkkiin tuollaisen Instagram-syötteen. Jos lukijoissani on Instagramin käyttäjiä, minut löytää sieltä halutessaan nimellä taina_leh.

Alla oleva Tyhjätaskut-sarjan Maxin Instagram-määritelmä nosti kyllä hymyn huulille.

Kirja insinööreistä ja silloista

Minulla on montakin hyvää luettua kirjaa odottamassa, että saisin vinkattua niistä tänne blogiin. Kirjajuttujen tekeminen on tällä hetkellä kovan työn takana. Muihin postauksiin saa suoltaa, mitä mieleen tulee. Ja kun tuijottelee muffinien kuvaa, yleensä mieleen tulee paljon kaikenlaista. Kirjapostauksia varten pitäisi AJATELLA ja POHTIA. Nostan hattua oikeille kirjabloggareille, jotka pystyvät kirjoittamaan kirjoista monta juttua viikossa. Ja vieläpä sellaisia juttuja, jotka herättävät lukijan mielenkiinnon. Minähän en tietenkään koskaan tee lukiessani muistiinpanoja tai merkitse kohtia, joista voisi olla kirjoittaessa hyötyä. En vain koskaan muista, ja sillä tavalla teen kirjoittamisesta itselleni mahdollisimman hankalaa.

Kuten otsikossa jo hyvin mielenkiintoisella tavalla kerroin, Jan Guilloun Sillanrakentajat kertoo insinööreistä ja silloista. Romaani alkaa 1800-luvun loppupuolelta, kun norjalaisen perheen kalastajaisä kuolee ja jättää kolme poikaansa orvoiksi. Pojat lähetetään köydenpunojan oppiin Bergeniin. Pojat ovat teknisesti lahjakkaita, ja kaupugin hyväntekijät saavat ajatuksen tarjota heille koulutus. Pojista tulisi sillanrakentajia, uuden vuosisadan tekijöitä, jotka palatessaan Norjaan olisivat tarpeeksi taitavia rakentamaan rautatien vaikeakulkuiseen Bergeniin saakka.

Katedraalikoulun ja polyteknisen poikakoulun jälkeen pojat pääsevät opiskelemaan Saksaan Dresdenin yliopistoon. He myös valmistuvat loistavin arvosanoin. Kotimaahansa töihin palaa kuitenkin vain esikoinen Lauritz. Oscar lähtee epäonnistuneen rakkausjutun jälkeen saksalaiseen Afrikkaan rakentamaan rautateitä. Sverre puolestaan rakastuu lordiin ja lähtee tämän mukana vapaamieliseen Englantiin.

Ja näin hän oli jäänyt yksin koko katastrofin keskelle. Hän oivalsi, että eräs seuraus oli nyt itsestään selvä. Hänet oli juuri tuomittu Handangerviddaan viideksi vuodeksi samalla kun homofiilit viihdyttivät toisiaan Lontoossa sanoinkuvaamattomin teoin ja Oscar, käsi otsalla, karkasi kärsien maailmalle.

Kirja on aloitusosa uudelle romaanisarjalle Suuri vuosisata. Tässä kirjassa emme kuule Sverresta enää sen koommin. Lauritz ei pidä Sverrea tämän "homofiiliyden" takia enää veljenään, joten ehkä kirjailija on tehnyt ratkaisun tiputtaa hänet pois alleviivatakseen asiaa. Tai sitten Sverre putkahtaa esiin jossain myöhemmässä kirjassa. Sillanrakentajat seuraa joka tapauksessa Oscarin ja Lauritzin elämää eri puolilla maailmaa aina ensimmäisen maailmansodan päättymiseen asti.

En ole aiemmin lukenut Guilloulta mitään, joten kiitos taas ystävälleni, joka tämänkin kirjan työnsi käteeni. Olen kyllä nähnyt Temppeliherra-kirjoista tehdyt elokuvat. Tykkäsin niistä kovasti ja olen ajatellut, että joku päivä luen myös kirjat.

Välillä Sillanrakentajat oli aavistuksen pitkäveteinen, mutta kokonaisuutena tykkäsin kirjasta, jota varten on ilmeisesti tehty melkoinen määrä taustatutkimusta. Sekä Norjan historia (esimerkiksi Norjan Saksa-kytkökset) että saksalaisten siirtomaaherruus Afrikassa loivat tarinalle hienot puitteet. Huomasin kuitenkin lukevani Afrikka-osioita paljon suuremmalla innolla kuin Norjaan sijoittuvia, vaikka ne olivatkin väkivaltaisempia.

Insinöörien ja siltojen lisäksi kirja kertoo kolonialismista, kansallistunteesta ja isänmaallisuudesta, sotimisesta, uuden ajan alusta ja tietenkin rakkaudesta. Tykkäsin ja aion lukea seuraavankin osan.

Uudesta ajasta puhuu myös Dresdenin Technische Hochschulen rehtori poikien valmistujaisissa vuonna 1901, vaikka ei siinä sitten tainnut ihan näin käydä:

Sota poliittisten ongelmien ratkaisijana tulee muuttumaan käyttökelvottomaksi. Maailma, joka on niin edistynyt kuin se jota te saatte olla luomassa aina tästä päivästä työelämänne loppuun asti, toimittaa sodat historian roskatunkiolle. Sodat ovat alkukantaisia, ja siksi huipputeknologiset sodat ovat contradicto in adjecto, sisäisesti mahdottomia.

Passiohedelmäuunijäätelöt kupeissa

Meillä on aika harvoin mitään jälkkäriä. Jälkiruokaa on minusta jotenkin helpompi tehdä isommalle joukolle. Kovin usein ei löydy ohjetta, joka olisi helppo soveltaa kahdelle hengelle.

Tänään vanhaa Pirkkaa selaillessani törmäsin kuitenkin niin kivaan ohjeeseen, että sitä piti päästä heti testaamaan. Annoskupeissa tarjoiltavat uunijäätelöt syntyivät nopeasti, kun pohja tehtiin kekseistä. Passiohedelmä piti huolta, että annoksista tuli raikkaan makuisia.

Näitten voimalla jaksaa ehkä lähteä vielä illalla vähän sauvakävelemään, vaikka tuo ilma ei nyt niin kiva olekaan. Leppoisaa sunnuntai-iltaa myös sinne ruudun toiselle puolen!

Passiohedelmäuunijäätelöt kupeissa
(2 kpl)

2 keksiä (esim. Domino tai LU Bastogne)
1/4 l vaniljajäätelöä
1 kananmunan valkuainen
2 rkl sokeria
1 passiohedelmää

Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. Laita keksit uuninkestävien annosvuokien tai kahvikuppien pohjalle. Murskaa keksejä esimerkiksi ruokalusikan avulla. Halkaise passiohedelmät ja kaavi hedelmäliha ja -mehu erilliseen kulhoon.

Vatkaa valkuainen vaahdoksi. Lisää sokeri ja jatka vatkaamista, kunnes vaahto on kovaa. Leikkaa jäätelö kuutioiksi. Lusikoi se annoskulhoihin keksien päälle. Lisää jäätelön päälle muutama lusikallinen passiohedelmää ja säästä loput kastikkeeksi.

Levitä valkuaisvaahto tasaisesti jäätelön päälle. Varmista, että valkuaisvaahto on joka puolelta kiinni kulhon reunoissa, jolloin se toimii eristeenä ja jäätelö ei sula. Nosta kupit uunipellille ja paista uunin keksitasolla noin kaksi minuuttia tai kunnes pinta saa hieman väriä. Tarkkaile, jotta marenki ei pala. Lusikoi kulhoihin vielä loput passiohedelmästä ja tarjoile heti.

Ohje Pirkasta 3/2013.

Unikonsiemen-sitruunamuffinit

Olen leiponut viime aikoina useasti muffineja. Ne ovat jotenkin niin helppoja ja hyviä. Puhumattakaan siitä, miten söpöjä niistä tulee, kun ne kuorruttaa. En tosin vieläkään ole uskaltautunut kokeilemaan pursottamista, mutta ehkä senkin aika tulee. Pursottamalla tehdyt koristelut vetävät minua vastustamattomasti puoleensa.

Muffinitkin on ikuistettu kännykällä. Lupaan tarttua taas pian oikeaan kameraankin, vaikka elänkin kuherruskuukautta uuden puhelimeni kanssa :).

Unikonsiemen-sitruunamuffinit 
(12 kpl isoja muffineja tai noin 20 kpl pienempiä)

1 1/2 dl sokeria
1 sitruunan kuori ja mehu
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1/4 tl ruokasoodaa
1/4 tl suolaa
2 kananmunaa
2 dl kermaviiliä
1 tl vaniljauutetta (tai -esanssia)
125 g voita, sulatettua
2 rkl unikonsiemeniä

Kuorrute alkuperäisessä ohjeessa
2 dl tomusokeria
noin 1 rkl sitruunanmehua

Hiero sokerin sekaan hienoksi raastettu sitruunankuori. Sekoita joukkoon jauhot, leivinjauhe, ruokasooda ja suola.

Sekoita toisessa kulhossa kananmunat, kermaviili, vanilja ja voisula. Purista joukkoon sitruunanmehu.

Sekoita kuivat ja kosteat aineet nopeasti taikinaksi. Lisää unikonsiemenet ja pyöräytä ne taikinan joukkoon.

Lusikoi taikina paperisiin vuokiin metalliseen muffinipannuun. Paista 200 asteessa uunin keskitasolla 15 - 18 minuuttia. Kokeile kypsyys tarvittaessa tikulla. Anna jäähtyä.

Valmista kuorrute. Sekoita tomusokeriin sitruunanmehua kunnes kuorrute on sopivan paksuista. Paksuhko, mutta vielä juokseva kuorrute levittyy parhaiten. Lusikoi kuorruteraidat muffineiden pintaan.

Ohje Fannista ja kanelista.

--

Kuvien muffinit on kuorrutettu Dr Sugar -blogista löytyneellä tuorejuustokuorrutteella. Kaapissa ei ollut tavallista tomusokeria, joten korvasin sen mansikkatomusokerilla. Mansikka ehkä vähän peitti sitruunaista makua, mutta muuten tuorejuustokuorrute oli hyvä.

Tuorejuustokuorrute

1/2  dl voita (laitoin noin 50 g)
110 g tuorejuustoa
1 tl vaniljasokeria
5 dl tomusokeria
1-3 tl kermaa/maitoa

Vatkaa voi sähkövatkaimella sileäksi. Lisää joukkoon tuorejuusto ja vatkaa kunnes seos on sileää. Lisää sokerit mukaan, ja vatkaa hiljaisella teholla kunnes tomusokeri ei enää pöllyä. Tämän jälkeen vatkaa hetki nopealla, kunnes kuorrute on tasaista ja kuohkeaa. Lisää vielä joukkoon kermaa ja sekoita noin minuutin ajan.

--

Edit. Sopivatpa nämä muffinit hyvin blogini väreihin :).

Paluu pääsiäiseen

Pääsiäisenä ei paljon kuvia otettu. Maanantaina otin sentään kameran käteeni, mutta siitä olikin akku tyhjä. Kuvaamisen sijaan pääsiäisenä purettiin vanha leivinuuni (tästä kyllä taitaa itse asiassa olla siskon kamerassa muutama kuva, mutta meikäläinen hakkaamassa sorkkaraudalla tiiliä hengityssuojain päässä on ehkä vähän liian pelottava näky), käytiin lumikenkäilemässä (yllättävän rankkaa), rapsuteltiin lemmikkejä (ja jahdattiin laihoin tuloksin hiirtä mökillä), käytiin ratsastamassa sekä kummityttöä ja mummoa moikkaamassa. Nautittiin auringosta ja heitettiin koiralle palloa. Sunnuntai-iltana minulta napsaistiin myös aika iso kasa tukkaa pois :).

Tässä muutamia kännykkään tallentuneita räpsyjä. Hyvä pääsiäinen.